Luke 24
1 And on the first day of the week, very early in the morning, they came to the sepulchre, bringing the spices which they had prepared; (and some others with them: ) and found the stone rolled away from the sepulchre:
Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,
2 so they went in,
Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
3 but found not the body of the Lord Jesus.
Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
4 And while they were in perplexity about it, behold, two men stood by them in shining robes.
Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.
5 And as they were afraid, and bowed down their faces to the ground, the men said unto them, Why do ye seek the living among the dead?
Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?
6 He is not here, He is risen: remember how He spake to you, when He was yet in Galilee,
Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,
7 saying, the Son of man must be delivered into the hands of wicked men, and be crucified; and the third day rise again.
Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
8 And they remembered his words,
Ja he muistivat hänen sanansa,
9 and returned from the sepulchre, and told all these things to the eleven apostles, and to all the rest.
Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.
10 Now it was Mary Magdalene, and Joanna, and Mary the mother of James, and the other women with them, that told these things to the apostles:
Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti, ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
11 and their words appeared to them as an idle tale, and they did not believe them.
Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
12 But Peter arose and ran to the sepulchre; and stooping down he saw the linen cloths lying by themselves: and he went away, wondering in himself at what had happened.
Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.
13 And behold two of them were going that day to a village about threescore furlongs from Jerusalem, called Emmaus.
Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
14 And they were conversing together about all these things which had happened.
Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
15 And while they were discoursing and reasoning together, Jesus himself drew near and went along with them.
Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
16 But their eyes were so restrained that they did not know Him.
Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
17 And He said unto them, What subjects are these, which ye are discoursing of to one another as ye walk, and why are ye sorrowful?
Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?
18 And one of them, whose name was Cleopas, answered and said to Him, Art thou only a sojourner at Jerusalem, and hast not heard of the things which have been done there within these few days?
Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
19 And He said unto them, What things? And they replied, Those concerning Jesus of Nazareth, who was a prophet powerful both in work and word before God and all the people:
Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
20 how the chief priests and our rulers delivered Him to be condemned to death, and crucified Him.
Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
21 But we hoped that it was He that would have delivered Israel: and besides all this, to-day is the third day since these things were done.
Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
22 And indeed some women of our company much surprised us: who having been early at the sepulchre,
Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,
23 and not finding his body there, came and said likewise that they had seen a vision of angels, who said He was alive.
Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
24 And some of those that were with us went to the sepulchre, and found it so as the women had said: but Him they did not see.
Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
25 And He said unto them, O people void of understanding and slow of heart to believe all that the prophets have spoken.
Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
26 Was not the Messiah to suffer these things, and so to enter into his glory?
Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
27 And beginning from Moses, and all the prophets, He explained to them in all the scriptures the things that were spoken concerning Himself.
Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.
28 And they drew nigh to the village whither they were going: and He made as if He was going farther.
Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.
29 And they pressed Him, saying, Stay with us, for it is towards evening, and the day is far spent. And He went in to tarry with them.
Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
30 And as He sat at table with them, He took bread and blessed it, and then brake it and gave to them.
Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
31 And their eyes were opened, and they knew Him.
Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.
32 And He disappeared from them. And they said one to another, Did not our heart burn within us, as He was talking with us by the way, and while He was opening to us the scriptures?
Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
33 And they rose up immediately and returned to Jerusalem; and sound the eleven and others with them assembled together, saying,
Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
34 The Lord is risen indeed, and hath been seen by Simon.
Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
35 Then these also related what had happened by the way, and how He became known to them in breaking of bread.
Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.
36 And as they were thus speaking, Jesus himself stood in the midst of them, and saith unto them, Peace be to you.
Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
37 But they being terrified and frighted, thought they saw a spirit.
Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
38 And He said to them, Why are ye troubled? and why do such thoughts rise in your hearts?
Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?
39 Behold my hands and my feet, that it is I myself: handle me and see; for a spirit hath not flesh and bones, as ye see me have.
Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
40 And when He said this, He shewed them his hands and feet.
Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
41 But they not yet believing for joy, and being amazed, He said to them, Have ye here any thing to eat?
Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
42 And they gave Him part of a broiled fish and some honey-comb:
Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.
43 and He took, and did eat before them.
Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
44 And He said unto them, These are the words which I spake unto you, while I was yet with you, that all the things must be fulfilled, which are written in the law of Moses, and in the prophets, and Psalms, concerning me.
Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
45 Then He opened their mind, to understand the scriptures:
Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
46 and said unto them, thus it is written, and thus it was necessary that the Christ should suffer, and rise again from the dead on the third day;
Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
47 and that in his name should be preached repentance and remission of sins to all nations, beginning at Jerusalem.
Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
48 And ye are witnesses of these things: and I will send upon you the promise of my Father;
Mutta te olette näiden todistajat.
49 but do ye continue in the city of Jerusalem, till ye are endued with power from on high.
Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
50 And He led them out as far as to Bethany: and lifted up his hands and blessed them.
Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
51 And while He was blessing them, He was parted from them, and was carried up into heaven.
Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.
52 And they worshipped Him, and returned to Jerusalem with great joy.
Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,
53 And they were constantly in the temple, praising and blessing God. Amen.
Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!
