Luke 18
1 And He spake also a parable to them, to shew that men ought always to pray, and not to faint:
Niin hän sanoi myös heille vertauksen, että aina tulee rukoilla ja ei väsyä,
2 saying, There was a judge in a certain city, who neither feared God, nor regarded man.
Sanoen: yksi tuomari oli yhdessä kaupungissa, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3 And there was a widow in that city, who came to him, saying, Do me justice of my adversary.
Niin oli myös yksi leski siinä kaupungissa, joka tuli hänen tykönsä, sanoen: auta minua riitaveljeltäni.
4 And he would not for a time: but afterwards he said within himself, Though I fear not God,
Ja ei hän tahtonut kauvan aikaa. Mutta viimein sanoi hän itsellensä: vaikka en minä Jumalaa pelkää, enkä häpee ihmisiä,
5 nor regard man, yet because this widow gives me trouble, I will do her justice, least by continually coming she weary me out.
Kuitenkin, että tämä leski vaivaa minua, tahdon minä häntä auttaa, ettei hän viimein tulisi ja nurisisi minua.
6 And the Lord said, hear what even the unjust judge saith:
Niin Herra sanoi: kuulkaat, mitä tämä väärä tuomari sanoo:
7 and will not God do justice for his elect that cry to Him day and night, though He bear long with them.
Eikös Jumalan pitäisi valituita auttaman, jotka yötä ja päivää häntä huutavat, pitäiskö hänen sitä kärsimän?
8 I tell you, He will avenge them speedily. And yet when the Son of man cometh, shall He find faith in the land?
Minä sanon teille: hän auttaa heitä pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päältä?
9 And He spake also this parable to some that trusted in themselves as being righteous, and despised others.
Niin hän myös sanoi muutamille, jotka itse päällensä uskalsivat, että he olivat hurskaat, ja muita katsoivat ylön, tämän vertauksen:
10 Two men went up to the temple to pray; the one a pharisee and the other a publican.
Kaksi ihmistä meni ylös templiin rukoilemaan, yksi Pharisealainen ja toinen Publikani.
11 The pharisee standing by himself prayed thus, O God, I thank thee that I am not as other men are, rapacious, unjust, adulterous, or even as this publican.
Pharisealainen seisoi ja rukoili näin itsellensä: minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorintekiä, taikka myös niinkuin tämä Publikani.
12 I fast twice a week, and I give tithes of all that I possess.
Kahdesti viikossa minä paastoon, ja annan kymmenykset kaikista mitä minulla on.
13 But the publican standing at a distance did not presume so much as to lift up his eyes to heaven, but smote upon his breast, saying, O God, be merciful to me a sinner.
Ja Publikani seisoi taampana, eikä tahtonut silmiänsäkään nostaa ylös taivaasen päin, mutta löi rintoihinsa ja sanoi: Jumala, armahda minun syntisen päälleni!
14 I tell you, this man went down to his house justified rather than the other: for whoever exalteth himself shall be abased, but he that humbleth himself shall be exalted.
Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sillä jokainen joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
15 And they brought to Him infants also, that He might touch them: and his disciples seeing it rebuked them.
Niin he toivat myös hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais. Mutta kuin opetuslapset sen näkivät, nuhtelivat he niitä.
16 But Jesus called them to Him and said, Suffer little children to come unto me, and forbid them not: for of such is the kingdom of God.
Mutta kuin Jesus oli heitä kutsunut tykönsä, sanoi hän: sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja älkäät heitä kieltäkö; sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17 Verily I tell you, Whosoever shall not receive the kingdom of God as a little child shall by no means enter into it.
Totisesti sanon minä teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, ei hän ikinä siihen tule siihen sisälle.
18 And a certain ruler asked Him, saying, Good master, what shall I do to inherit eternal life? (aiōnios g166)
Ja häneltä kysyi yksi päämiehistä ja sanoi: hyvä Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin? (aiōnios g166)
19 And Jesus said unto him, Why callest thou me good? there is none good but one, that is God.
Niin Jesus sanoi hänelle: mitäs minua hyväksi kutsut? Ei ole kenenkään hyvä, vaan yksi, Jumala.
20 Thou knowest the commandments, Do not commit adultery, Do not kill, Do not steal, Do not bear false witness, Honour thy father and thy mother.
Käskysanat sinä tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: kunnioita isääs ja äitiäs.
21 And he said, all these have I kept from my youth.
Niin hän sanoi: nämät kaikki olen minä minun nuoruudestani pitänyt.
22 But when Jesus heard these things He said unto him, Thou yet wantest one thing, Sell all that thou hast, and distribute to the poor, and thou shalt have treasure in heaven: and come, follow me.
Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on ja vaivaisille, niin sinulla pitä oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua.
23 But when he heard this, he was very sorrowful; for he was very rich.
Vaan kuin hän sen kuuli, tuli hän murheelliseksi; sillä hän oli sangen rikas.
24 And when Jesus saw that he was very sorrowful, He said, How difficultly shall they that have riches enter into the kingdom of God?
Mutta kuin Jesus näki hänen murheissansa olevan, sanoi hän: kuinka työläästi rikkaat tulevat Jumalan valtakuntaan;
25 For it is easier for a camel to go through the eye of a needle, than for a rich man to enter into the kingdom of God.
Sillä huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.
26 And they that heard it said, Who then can be saved?
Niin he sanoivat, jotka sen kuulivat: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?
27 But He answered, Things impossible with men are possible with God.
Mutta hän sanoi: ne mitkä ovat mahdottomat ihmisten tykönä, ne ovat mahdolliset Jumalan tykönä.
28 Then said Peter, Behold, we have quitted all, and followed Thee.
Niin Pietari sanoi: katso, me jätimme kaikki ja seurasimme sinua.
29 And He said unto them, Verily I tell you, there is no one that hath left house, or parents, or brethren, or wife, or children, for the sake of the kingdom of God,
Vaan hän sanoi heille: totisesti sanon minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen taikka vanhemmat taikka veljet taikka emännän taikka lapset Jumalan valtakunnan tähden,
31 And He took the twelve with Him and said to them, Behold, we are going up to Jerusalem, and all things written by the prophets concerning the Son of man shall be accomplished.
Ja hän otti tykönsä ne kaksitoistakymmentä, ja sanoi heille: katso, me menemme Jerusalemiin, ja kaikki pitää täytettämän mitkä prophetailta Ihmisen Pojasta kirjoitetut ovat.
32 For He shall be delivered to the Gentiles, and insulted, and abused, and spit upon, and they will scourge Him, and put Him to death:
Sillä hän annetaan ylön pakanoille, ja pilkataan, ja häväistään, ja syljetään.
33 and the third day He shall rise again.
Ja kuin he ovat hänen ruoskineet, tappavat he hänen, ja kolmantena päivänä on hän nouseva ylös.
34 But they understood none of these things; and this matter was hid from them, so that they knew not the things which were spoken.
Ja ei he mitään näistä ymmärtäneet. Ja tämä puhe oli heiltä niin peitetty, ettei he ymmärtäneet, mitä sanottiin.
35 And as he was near to Jericho, a certain blind man sat by the way-side begging.
Niin tapahtui, kuin hän Jerikoa lähestyi, että yksi sokia istui tien vieressä kerjäten,
36 And hearing a multitude passing by, he asked what it meant.
Ja kuin hän kuuli kansan käyvän ohitse, kysyi hän, mikä se olis?
37 And they told him, Jesus of Nazareth is coming by.
He sanoivat hänelle: Jesus Natsarealainen tästä meni.
38 And he cried out, saying, Jesus, thou son of David, have compassion on me.
Ja hän huusi ja sanoi: Jesus, Davidin Poika, armahda minua!
39 And they, that went before, rebuked him, that he might hold his peace, but he cried out the more, O Son of David, have pity on me.
Niin ne, jotka menivät ohitse, toruivat häntä vaikenemaan. Mutta hän huusi sitä enemmin: Davidin Poika, armahda minua!
40 So Jesus stopt, and ordered him to be brought to Him: and when he was come near,
Niin Jesus seisahti ja käski häntä taluttaa tykönsä. Ja kuin hän lähestyi, kysyi hän häneltä,
41 He asked him, saying, What wouldst thou that I should do for thee? And he said, Lord, that I may recover my sight.
Sanoen: mitäs tahdot, että minun pitää sinulle tekemän? Hän sanoi: Herra, että minä näköni jälleen saisin.
42 And Jesus said unto him, Receive thy sight: thy faith hath saved thee.
Ja Jesus sanoi hänelle: ole näkevä! sinun uskos autti sinua.
43 And immediately he received his sight, and followed Him, glorifying God: and all the people, when they saw it, gave praise unto God.
Ja hän sai kohta näkönsä, ja seurasi häntä, ja kunnioitti Jumalaa. Ja kaikki kansa, jotka sen näkivät, kiittivät Jumalaa.
