Luke 17
1 Then said He to the disciples, It is impossible that offences should not come: but wo to him by whom they come.
Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
2 It were better for him that a milstone were hung about his neck, and he were thrown into the sea, than that he should cause one of these little ones to offend.
Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
3 Take heed to yourselves: if thy brother trespass against thee, rebuke him; and if he repent, forgive him.
Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
4 And if he trespass against thee seven times a day, and seven times in a day return to thee, saying, I repent; thou shalt forgive him.
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
5 And the apostles said unto the Lord, Increase our faith.
Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
6 And the Lord said, If ye had faith but as a grain of mustard-seed, ye might say to this sycamine-tree, Be thou rooted up and planted in the sea; and it would obey you.
Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
7 But which of you having a servant plowing, or feeding cattle, will say to him, as soon as he comes in from the field, Come hither and sit down at table?
Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
8 But will he not rather say to him, Get ready my supper, and gird thyself, and wait upon me, till I have done, and afterwards thou shalt eat and drink.
Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
9 Is he obliged to that servant for doing what he was ordered?
Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
10 I think not. So likewise ye, when ye have done all things that were commanded you, say we are unprofitable servants, for we have done only what we ought to do.
Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
11 And as He was going to Jerusalem, He passed through the midst of Samaria and Galilee;
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
12 and as He entered into a certain village, there met Him ten men that were lepers:
Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
13 who stood at a distance, and lifted up their voice, saying, Jesus master, have pity on us.
Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
14 And when He saw them, He said unto them, Go and shew yourselves to the priests. And it came to pass as they were going, they were cleansed.
Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
15 And one of them, perceiving that he was healed, returned, with a loud voice glorifying God:
Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
16 and fell prostrate at his feet, giving Him thanks; and He was a Samaritan.
Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
17 And Jesus answered and said, Were not all the ten cleansed? and where are the other nine?
Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
18 Are there none returning to give glory to God, but this stranger?
Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
19 And He said to him, Arise, go thy way; thy faith hath saved thee.
Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
20 And being asked by the pharisees, when the kingdom of God should come, He answered and said, the kingdom of God cometh not with observation.
Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21 Neither shall they say, Behold it is here, or behold it is there; for the kingdom of God is within you.
Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
22 And He said to the disciples, the time will come, when ye shall desire to see one of the days of the Son of man, and shall not see it.
Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
23 And they will say to you, Behold, He is here, or behold He is there: but go not after them, nor follow them.
Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
24 For as the lightning which lightneth from the one part of heaven shineth to the other: so also shall the Son of man be in his day.
Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
25 But He must suffer many things first, and be rejected by this generation.
Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
26 And as it was in the days of Noah, so shall it be also in the days of the Son of man.
Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
27 They were eating, drinking, marrying, and being married, till the day that Noah went into the ark: and the flood came and destroyed them all.
He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28 And as it was likewise in the days of Lot; they were eating, drinking, buying, selling, planting, and building:
Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
29 but the very day that Lot went out from Sodom, it rained fire and brimstone from heaven and destroyed them all.
Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
30 Thus shall it be in the day that the Son of man is revealed.
Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
31 In that day, whoever shall be on the house-top, and his goods in the house, let him not come down into it to take them away: and he that is in the field, let him likewise not return back.
Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
32 Remember Lot's wife. Whosoever shall seek to save his life, shall lose it;
Muistakaa Lotin emäntää.
33 and whosoever will venture his life, shall preserve it.
Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
34 In that night there shall be two in one bed; the one shall be taken and the other left:
Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
35 two women shall be grinding together; the one shall be taken and the other left:
Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
36 two men shall be in the field; the one shall be taken and the other left.
Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
37 And they answered and said unto Him, Where, Lord? And He said to them, where the carcase is, there will the eagles be gathered together.
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
