Luke 15
1 Then drew near unto Him all the publicans and other notorious sinners, to hear Him.
Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
2 And the pharisees and scribes murmured, saying, This man entertaineth wicked persons, and eateth with them.
Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
3 But He spake to them this parable,
Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4 saying, What man of you that hath an hundred sheep, and loseth one of them, doth not leave the ninety-nine in the field, and go after that which was lost, till he find it?
"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
5 And when he hath found it, he layeth it on his shoulders rejoicing:
Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
6 and coming home, he calleth his friends and neighbors together and saith unto them, Rejoice with me, for I have found my sheep which was lost.
Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
7 Thus, I tell you, there shall be joy in heaven over one repenting sinner, more than over ninety-nine righteous persons, that have no need of repentance.
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
8 Or what woman having ten pieces of silver, if she lose one, doth not light a candle, and sweep the house, and search carefully till she find it?
Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9 and when she hath found it, she calleth her friends and neighbors together; saying, Rejoice with me, for I have found the piece which I had lost.
Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.
10 Thus, I tell you, there is joy among the angels of God over one repenting sinner.
Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
11 And He said, a certain man had two sons: and the younger of them said to his father,
Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12 Father, give me the portion that falleth to my share. And he divided his substance between them.
Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
13 And not many days after the younger son gathered all together and went abroad into a distant country, and there squandered away his substance by living luxuriously.
Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
14 And when he had spent all, there happen'd a grievous famine in that country, and he began to be in want.
Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15 And he went and let himself to one of the people of that country, who sent him into his fields to feed swine.
Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16 And he would gladly have filled his belly with the husks which the swine did eat: and no man relieved him.
Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17 But coming to himself, he said, How many hired servants of my father have bread enough and to spare, and I am perishing with hunger?
Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18 I will rise and go to my father, and will say to him, Father, I have sinned against heaven and before thee,
Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19 and am no longer worthy to be called thy son; make me as one of thy hired servants.
enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20 And he rose and came to his father. But when he was yet a great way off, his father saw him, and was moved with compassion; and he ran and fell on his neck and kissed him.
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 And his son said unto him, Father, I have sinned against heaven and before thee, and am no longer worthy to be called thy son.
Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22 But the father said to his servants, bring out the best robe, and put it on him, and put a ring on his hand, and shoes on his feet:
Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 and bring hither the fatted calf and kill it, and let us eat and be merry:
ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 for this my son was dead, and is alive again, and was lost and is found. And they began to be merry.
sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
25 But his elder son was out in the field: and as he came and drew nigh to the house, he heard music and dancing:
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.
26 and he called one of the servants to him, and asked what these things meant.
Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.
27 And he said to him, Thy brother is come, and thy father hath killed the fatted calf, because he hath received him safe and well: but he was angry, and would not go in.
Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.
28 Therefore his father came out and desired him.
Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
29 But he answered and said to his father, Behold so many years as I serve thee, nor have I ever transgressed thy command, and yet thou hast never given me a kid, to be merry with my friends:
Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30 but as soon as this thy son was come, who hath eaten up thy substance with harlots, thou hast killed for him the fatted calf.
Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
31 And he said unto him, Son, thou art always with me, and all that I have is thine.
Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.
32 But it was fit we should be merry and rejoice; for this thy brother was dead, and is come to life again, was lost and is found.
Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"
