Job 9
1 Then Job answered,
Job vastasi ja sanoi:
2 “Truly I know that it is so, but how can man be just with God?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 If he is pleased to contend with him, he can’t answer him one time in a thousand.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 God is wise in heart, and mighty in strength. Who has hardened himself against him and prospered?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 He removes the mountains, and they don’t know it, when he overturns them in his anger.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 He shakes the earth out of its place. Its pillars tremble.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 He commands the sun and it doesn’t rise, and seals up the stars.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 He alone stretches out the heavens, and treads on the waves of the sea.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 He makes the Bear, Orion, and the Pleiades, and the rooms of the south.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 He does great things past finding out; yes, marvelous things without number.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Behold, he goes by me, and I don’t see him. He passes on also, but I don’t perceive him.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Behold, he snatches away. Who can hinder him? Who will ask him, ‘What are you doing?’
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 “God will not withdraw his anger. The helpers of Rahab stoop under him.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 How much less will I answer him, and choose my words to argue with him?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Though I were righteous, yet I wouldn’t answer him. I would make supplication to my judge.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 If I had called, and he had answered me, yet I wouldn’t believe that he listened to my voice.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 For he breaks me with a storm, and multiplies my wounds without cause.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 He will not allow me to catch my breath, but fills me with bitterness.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 If it is a matter of strength, behold, he is mighty! If of justice, ‘Who,’ says he, ‘will summon me?’
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Though I am righteous, my own mouth will condemn me. Though I am blameless, it will prove me perverse.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 I am blameless. I don’t respect myself. I despise my life.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 “It is all the same. Therefore I say he destroys the blameless and the wicked.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 If the scourge kills suddenly, he will mock at the trial of the innocent.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 The earth is given into the hand of the wicked. He covers the faces of its judges. If not he, then who is it?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 “Now my days are swifter than a runner. They flee away. They see no good.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 They have passed away as the swift ships, as the eagle that swoops on the prey.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 If I say, ‘I will forget my complaint, I will put off my sad face, and cheer up,’
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 I am afraid of all my sorrows. I know that you will not hold me innocent.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 I will be condemned. Why then do I labor in vain?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 If I wash myself with snow, and cleanse my hands with lye,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 yet you will plunge me in the ditch. My own clothes will abhor me.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 For he is not a man, as I am, that I should answer him, that we should come together in judgment.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 There is no umpire between us, that might lay his hand on us both.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Let him take his rod away from me. Let his terror not make me afraid;
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 then I would speak, and not fear him, for I am not so in myself.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
