Job 6
1 Then Job answered,
Job vastasi ja sanoi:
2 “Oh that my anguish were weighed, and all my calamity laid in the balances!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 For now it would be heavier than the sand of the seas, therefore my words have been rash.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 For the arrows of the Almighty are within me. My spirit drinks up their poison. The terrors of God set themselves in array against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Does the wild donkey bray when he has grass? Or does the ox low over his fodder?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Can that which has no flavor be eaten without salt? Or is there any taste in the white of an egg?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 My soul refuses to touch them. They are as loathsome food to me.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 “Oh that I might have my request, that God would grant the thing that I long for,
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 even that it would please God to crush me; that he would let loose his hand, and cut me off!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Let it still be my consolation, yes, let me exult in pain that doesn’t spare, that I have not denied the words of the Holy One.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 What is my strength, that I should wait? What is my end, that I should be patient?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Is my strength the strength of stones? Or is my flesh of bronze?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Isn’t it that I have no help in me, that wisdom is driven away from me?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 “To him who is ready to faint, kindness should be shown from his friend; even to him who forsakes the fear of the Almighty.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 My brothers have dealt deceitfully as a brook, as the channel of brooks that pass away;
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 which are black by reason of the ice, in which the snow hides itself.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 In the dry season, they vanish. When it is hot, they are consumed out of their place.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 The caravans that travel beside them turn away. They go up into the waste, and perish.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 The caravans of Tema looked. The companies of Sheba waited for them.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 They were distressed because they were confident. They came there, and were confounded.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 For now you are nothing. You see a terror, and are afraid.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Did I ever say, ‘Give to me’? or, ‘Offer a present for me from your substance’?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 or, ‘Deliver me from the adversary’s hand’? or, ‘Redeem me from the hand of the oppressors’?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 “Teach me, and I will hold my peace. Cause me to understand my error.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 How forcible are words of uprightness! But your reproof, what does it reprove?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Do you intend to reprove words, since the speeches of one who is desperate are as wind?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Yes, you would even cast lots for the fatherless, and make merchandise of your friend.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Now therefore be pleased to look at me, for surely I will not lie to your face.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Please return. Let there be no injustice. Yes, return again. My cause is righteous.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Is there injustice on my tongue? Can’t my taste discern mischievous things?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
