Job 3
1 After this Job opened his mouth, and cursed the day of his birth.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 Job answered:
Job lausui ja sanoi:
3 “Let the day perish in which I was born, the night which said, ‘There is a boy conceived.’
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Let that day be darkness. Don’t let God from above seek for it, neither let the light shine on it.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Let darkness and the shadow of death claim it for their own. Let a cloud dwell on it. Let all that makes the day black terrify it.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 As for that night, let thick darkness seize on it. Let it not rejoice among the days of the year. Let it not come into the number of the months.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Behold, let that night be barren. Let no joyful voice come therein.
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Let them curse it who curse the day, who are ready to rouse up leviathan.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Let the stars of its twilight be dark. Let it look for light, but have none, neither let it see the eyelids of the morning,
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 because it didn’t shut up the doors of my mother’s womb, nor did it hide trouble from my eyes.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 “Why didn’t I die from the womb? Why didn’t I give up the spirit when my mother bore me?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Why did the knees receive me? Or why the breast, that I should nurse?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 For now I should have lain down and been quiet. I should have slept, then I would have been at rest,
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 with kings and counselors of the earth, who built up waste places for themselves;
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 or with princes who had gold, who filled their houses with silver;
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 or as a hidden untimely birth I had not been, as infants who never saw light.
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 There the wicked cease from troubling. There the weary are at rest.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 There the prisoners are at ease together. They don’t hear the voice of the taskmaster.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 The small and the great are there. The servant is free from his master.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 “Why is light given to him who is in misery, life to the bitter in soul,
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 who long for death, but it doesn’t come; and dig for it more than for hidden treasures,
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 who rejoice exceedingly, and are glad, when they can find the grave?
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 Why is light given to a man whose way is hidden, whom God has hedged in?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 For my sighing comes before I eat. My groanings are poured out like water.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 For the thing which I fear comes on me, that which I am afraid of comes to me.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 I am not at ease, neither am I quiet, neither do I have rest; but trouble comes.”
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
