Luke 20
1 And it came to pass, [that] on one of those days, as he was teaching the people in the temple, and preaching the gospel, the chief priests and the scribes came upon [him], with the elders,
Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, kuin hän kansaa opetti templissä ja saarnasi evankeliumia, tulivat ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja vanhimmat,
2 And spoke to him, saying, Tell us, By what authority doest thou these things? or who is he that gave thee this authority?
Ja puhuivat hänelle, sanoen: sanos meille, millä vallalla sinä tätä teet? eli kuka sinulle tämän vallan on antanut?
3 And he answered and said to them, I will also ask you one thing; and answer me:
Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä kysyn myös teiltä yhtä asiaa, vastatkaat minua.
4 The baptism of John, was it from heaven, or from men?
Oliko Johanneksen kaste taivaasta, vaiko ihmisiltä?
5 And they reasoned with themselves, saying, If we shall say, From heaven; he will say, Why then believed ye him not?
Niin he ajattelivat itsellänsä, sanoen: jo me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis uskoneet?
6 But if we say, From men; all the people will stone us: for they are persuaded that John was a prophet.
Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin kaikki kansa kivittää meidät; sillä he uskoivat, että Johannes oli propheta.
7 And they answered, that they could not tell whence [it was].
Ja he vastasivat, ettei he tietäneet, kusta se oli.
8 And Jesus said to them, Neither do I tell you by what authority I do these things.
Niin sanoi Jesus heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
9 Then he began to speak to the people this parable; A certain man planted a vineyard, and let it to husbandmen, and went into a far country for a long time.
Niin hän rupesi sanomaan kansalle tämän vertauksen: yksi mies istutti viinamäen ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja meni muille maille kauvaksi aikaa.
10 And at the season he sent a servant to the husbandmen, that they should give him of the fruit of the vineyard: but the husbandmen beat him, and sent [him] away empty.
Ja ajallansa lähetti hän palvelian peltomiesten tykö, että he antaisivat hänelle viinamäen hedelmästä. Mutta ne peltomiehet pieksivät sen ja lähettivät pois tyhjänä.
11 And again he sent another servant: and they beat him also, and treated [him] shamefully, and sent [him] away empty.
Ja hän lähetti vielä toisen palvelian; mutta he myös sen pieksivät, ja pilkkasivat, ja lähettivät pois tyhjänä.
12 And again he sent the third: and they wounded him also, and cast [him] out.
Ja hän lähetti vielä kolmannen. Mutta he myös sen haavoittivat ja syöksivät ulos.
13 Then said the lord of the vineyard, What shall I do? I will send my beloved son: it may be when they see him they will reverence him.
Niin viinamäen isäntä sanoi: mitä minä teen? minä lähetän minun rakkaan poikani: kuin he hänen näkevät, niin he karttavat häntä.
14 But when the husbandmen saw him, they reasoned among themselves, saying, This is the heir; come, let us kill him, that the inheritance may be ours.
Mutta kuin peltomiehet sen näkivät, ajattelivat he itsellänsä, sanoen: tämä on perillinen: tulkaat, tappakaamme häntä, että perintö tulis meidän omaksemme.
15 So they cast him out of the vineyard, and killed [him]. What therefore will the lord of the vineyard do to them?
Ja he syöksivät ulos hänen viinamäestä ja tappoivat. Mitä viinamäen isäntä on tekevä heille?
16 He will come and destroy these husbandmen, and will give the vineyard to others. And when they heard [it], they said, may that never be.
Hän tulee ja hukkaa nämät peltomiehet, ja antaa viinamäen muille. Kuin he sen kuulivat, sanoivat he: pois se!
17 And he beheld them, and said, What is this then that is written, The stone which the builders rejected, the same is become the head of the corner?
Mutta hän katsahti heidän päällensä ja sanoi: mitä se on, mikä kirjoitettu on: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut nurkkakiveksi?
18 Whoever shall fall upon that stone, shall be broken: but on whomsoever it shall fall, it will grind him to powder.
Jokainen joka lankee sen kiven päälle, se runnellaan; mutta jonka päälle se lankee, sen hän musertaa.
19 And the chief priests and the scribes the same hour sought to lay hands on him; and they feared the people: for they perceived that he had spoken this parable against them.
Ja pappein päämiehet ja kirjanoppineet pyysivät häntä sillä hetkellä kiinni ottaa, vaan he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli.
20 And they watched [him], and sent forth spies, who should feign themselves just men, that they might take hold of his words, that so they might deliver him to the power and authority of the governor.
Ja he vartioitsivat häntä ja lähettivät väijyjät, jotka piti itsensä hurskaiksi teettelemän, että he hänen puheessa saisivat kiinni, ja antaisivat ylön esivallalle ja maanvanhimman haltuun.
21 And they asked him, saying, Master, we know that thou sayest and teachest rightly, neither acceptest thou the person [of any], but teachest the way of God truly:
Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat: Mestari, me tiedämme, ettäs oikein sanot ja opetat, etkä katso ihmisen muotoa, vaan opetat Jumalan tien totuudessa.
22 Is it lawful for us to give tribute to Cesar, or not?
Sopikko meidän antaa keisarille veroa, taikka ei?
23 But he perceived their craftiness, and said to them, Why tempt ye me?
Mutta kuin hän ymmärsi heidän kavaluutensa, sanoi hän heille: mitä te minua kiusaatte?
24 Show me a penny. Whose image and superscription hath it? They answered and said, Cesar's.
Osoittakaat minulle veroraha, kenenkä kuva ja päällekirjoitus siinä on? He vastasivat ja sanoivat: keisarin.
25 And he said to them, Render therefore to Cesar the things which are Cesar's, and to God the things which are God's.
Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
26 And they could not take hold of his words before the people: and they marveled at his answer, and held their peace.
Ja ei he taitaneet hänen puhettansa kansan edessä laittaa, vaan ihmettelivät hänen vastaustansa, ja vaikenivat.
27 Then came to [him] certain of the Sadducees (who deny that there is any resurrection) and they asked him,
Niin tulivat muutamat Saddukealaisista, (jotka kieltävät ylösnousemisen, ) ja kysyivät häneltä,
28 Saying, Master, Moses wrote to us, If any man's brother should die, having a wife, and he should die without children, that his brother should take his wife, and raise up seed to his brother.
Sanoen: Mestari, Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolee, jolla emäntä oli, ja se kuolis lapsetonna, niin hänen veljensä pitää sen vaimon ottaman ja veljellensä siemenen herättämän.
29 There were therefore seven brothers: and the first took a wife, and died without children.
Niin oli seitsemän veljeä: ensimäinen otti emännän ja kuoli lapsetonna.
30 And the second took her for a wife, and he died childless.
Ja toinen otti sen vaimon, ja se myös kuoli lapsetonna.
31 And the third took her; and in like manner the seven also: And they left no children, and died.
Ja kolmas otti myös sen: ja niin kaikki seitsemän, eikä jättäneet lapsia, ja kuolivat.
32 Last of all the woman died also.
Kaikkein viimein kuoli myös vaimo.
33 Therefore in the resurrection, whose wife of them is she? for seven had her to wife.
Sentähden ylösnousemisessa, kenenkä heistä vaimo pitää oleman? sillä kaikki seitsemän ovat sen vaimonansa pitäneet.
34 And Jesus answering, said to them, The children of this world marry, and are given in marriage: (aiōn g165)
Ja Jesus vastaten sanoi heille: tämän maailman lapset naivat ja huolevat; (aiōn g165)
35 But they who shall be accounted worthy to obtain that world, and the resurrection from the dead, neither marry, nor are given in marriage. (aiōn g165)
Mutta ne, jotka otolliseksi tulevat sille maailmalle ja ylösnousemiselle kuolleista, ei he nai eikä huole; (aiōn g165)
36 Neither can they die any more: for they are equal to the angels; and are the children of God, being the children of the resurrection.
Sillä ei he enään kuolla taida; sillä he ovat enkelien kaltaiset, ja he ovat Jumalan lapset, että he ovat ylösnousemisen lapset.
37 Now that the dead are raised, even Moses showed at the bush, when he calleth the Lord the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob.
Mutta että kuolleet ylösnousevat, sen on myös Moses pensaan tykönä osoittanut, kuin hän sanoi Herran Abrahamin Jumalaksi ja Isaakin Jumalaksi ja Jakobin Jumalaksi.
38 For he is not a God of the dead, but of the living: for all live to him.
Mutta ei Jumala ole kuolleiden Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.
39 Then certain of the scribes answering, said, Master, thou hast well said.
Niin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja sanoivat: Mestari, oikein sinä sanoit.
40 And after that, they durst not ask him any question at all.
Ja ei he rohjenneet häneltä mitään enempää kysyä.
41 And he said to them, How say they that Christ is David's son?
Niin hän sanoi heille: kuinka he sanovat Kristuksen Davidin pojaksi?
42 And David himself saith in the book of Psalms, The LORD said to my Lord, Sit thou on my right hand,
Ja David itse sanoo Psalmiraamatussa: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kädelleni,
43 Till I make thy enemies thy footstool.
Siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
44 David therefore calleth him Lord, how is he then his son?
Koska siis David kutsuu hänen Herraksensa, kuin hän on hänen Poikansa?
45 Then in the audience of all the people, he said to his disciples,
Mutta kuin kaikki kansa sen kuuli, sanoi hän opetuslapsillensa:
46 Beware of the scribes, who desire to walk in long robes, and love greetings in the markets, and the highest seats in the synagogues, and the chief rooms at feasts;
Kavahtakaat kirjanoppineita, jotka tahtovat käydä pitkissä vaatteissa ja ottavat hyväksi tervehdykset turulla, ja ylimmäiset istuimet synagogissa, ja ylimmäiset siat ehtoollisissa,
47 Who devour widows' houses, and for a show make long prayers: the same shall receive greater damnation.
Jotka syövä leskein huoneet, ja muodoksi pitävät pitkät rukoukset: heidän pitää saaman sitä raskaamman tuomion.
