Psalms 78
1 Maschil of Asaph. Give ear, O my people, to my law: incline your ear to the words of my mouth.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 I will open my mouth in a parable: I will utter dark sayings of old:
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Which we have heard and known, and our fathers have told us.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 We will not hide them from their children, showing to the generation to come the praises of the LORD, and his strength, and his wonderful works that he hath done.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 For he established a testimony in Jacob, and appointed a law in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children:
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 That the generation to come might know them, even the children who should be born; who should arise and declare them to their children:
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 That they might set their hope in God, and not forget the works of God, but keep his commandments:
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 And might not be as their fathers, a stubborn and rebellious generation; a generation that set not their heart aright, and whose spirit was not steadfast with God.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 The children of Ephraim, being armed, and carrying bows, turned back in the day of battle.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 They kept not the covenant of God, and refused to walk in his law;
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 And forgot his works, and his wonders that he had shown them.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Marvellous things did he in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Zoan.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 He divided the sea, and caused them to pass through; and he made the waters to stand as an heap.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 In the day time also he led them with a cloud, and all the night with a light of fire.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 He split the rocks in the wilderness, and gave them drink as out of the great depths.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 And they sinned yet more against him by provoking the most High in the wilderness.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 And they tempted God in their heart by asking meat for their lust.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 Yea, they spoke against God; they said, Can God furnish a table in the wilderness?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Behold, he smote the rock, that the waters gushed out, and the streams overflowed; can he give bread also? can he provide flesh for his people?
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Therefore the LORD heard this, and was full of wrath: so a fire was kindled against Jacob, and anger also came up against Israel;
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Because they believed not in God, and trusted not in his salvation:
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Though he had commanded the clouds from above, and opened the doors of heaven,
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 And had rained down manna upon them to eat, and had given them of the grain of heaven.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Man ate angels’ food: he sent them food to the full.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 He caused an east wind to blow in the heaven: and by his power he brought in the south wind.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 He rained flesh also upon them as dust, and feathered fowls like as the sand of the sea:
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 And he let it fall in the midst of their camp, around their habitations.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 So they ate, and were well filled: for he gave them their own desire;
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 They were not estranged from their lust. But while their meat was yet in their mouths,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 The wrath of God came upon them, and slew the fattest of them, and smote down the chosen men of Israel.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 For all this they sinned still, and believed not for his wondrous works.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Therefore their days did he consume in vanity, and their years in trouble.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 When he slew them, then they sought him: and they returned and enquired early after God.
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 And they remembered that God was their rock, and the high God their redeemer.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Nevertheless they would flatter him with their mouth, and they lied to him with their tongues.
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 For their heart was not right with him, neither were they steadfast in his covenant.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 But he, being full of compassion, forgave their iniquity, and destroyed them not: yea, many a time he turned his anger away, and did not stir up all his wrath.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 For he remembered that they were but flesh; a wind that passeth away, and cometh not again.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 How oft did they provoke him in the wilderness, and grieve him in the desert!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Yea, they turned back and tempted God, and limited the Holy One of Israel.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 They remembered not his hand, nor the day when he delivered them from the enemy.
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 How he had wrought his signs in Egypt, and his wonders in the field of Zoan:
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 And had turned their rivers into blood; and their streams, that they could not drink.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 He sent swarms of flies among them, which devoured them; and frogs, which destroyed them.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 He gave also their increase to the caterpiller, and their labour to the locust.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 He destroyed their vines with hail, and their sycamore trees with frost.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 He gave up their cattle also to the hail, and their flocks to hot thunderbolts.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 He cast upon them the fierceness of his anger, wrath, and indignation, and trouble, by sending evil angels among them.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 He made a way to his anger; he spared not their soul from death, but gave their life over to the pestilence;
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 And smote all the firstborn in Egypt; the chief of their strength in the tabernacles of Ham:
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 But made his own people to go forth like sheep, and guided them in the wilderness like a flock.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 And he led them on safely, so that they feared not: but the sea overwhelmed their enemies.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 And he brought them to the border of his sanctuary, even to this mountain, which his right hand had purchased.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 He cast out the heathen also before them, and divided them an inheritance by line, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Yet they tempted and provoked the most high God, and kept not his testimonies:
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 But turned back, and dealt unfaithfully like their fathers: they were turned aside like a deceitful bow.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 For they provoked him to anger with their high places, and moved him to jealousy with their graven images.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 When God heard this, he was filled with wrath, and greatly abhorred Israel:
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 So that he forsook the tabernacle of Shiloh, the tent which he placed among men;
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 And delivered his strength into captivity, and his glory into the enemy’s hand.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 He gave over his people also to the sword; and was filled with wrath with his inheritance.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 The fire consumed their young men; and their maidens were not given to marriage.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Their priests fell by the sword; and their widows made no lamentation.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Then the Lord awoke as if from sleep, and like a mighty man that shouteth by reason of wine.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 And he smote his enemies in the hinder part: he put them to a perpetual reproach.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Moreover he refused the tabernacle of Joseph, and chose not the tribe of Ephraim:
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 But chose the tribe of Judah, the mount Zion which he loved.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 And he built his sanctuary like high palaces, like the earth which he hath established for ever.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 He chose David also his servant, and took him from the sheep folds:
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 From following the ewes great with young he brought him to feed Jacob his people, and Israel his inheritance.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 So he fed them according to the integrity of his heart; and guided them by the skilfulness of his hands.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
