Luke 18
1 And he spoke a parable to them to this end, that men ought always to pray, and not to faint;
Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
2 Saying, There was in a city a judge, who feared not God, neither regarded man:
Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3 And there was a widow in that city; and she came to him, saying, Avenge me of my adversary.
Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
4 And he would not for a while: but afterward he said within himself, Though I fear not God, nor regard man;
Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5 Yet because this widow troubleth me, I will avenge her, lest by her continual coming she weary me.
niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
6 And the Lord said, Hear what the unjust judge saith.
Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7 And shall not God avenge his own elect, who cry day and night to him, though he beareth long with them?
Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
8 I tell you that he will avenge them speedily. Nevertheless when the Son of man cometh, shall he find faith on the earth?
Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
9 And he spoke this parable to certain who trusted in themselves that they were righteous, and despised others:
Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 Two men went up into the temple to pray; the one a Pharisee, and the other a tax collector.
"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 The Pharisee stood and prayed thus with himself, God, I thank thee, that I am not as other men are, extortioners, unjust, adulterers, or even as this tax collector.
Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 I fast twice in the week, I give tithes of all that I possess.
Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 And the tax collector, standing afar off, would not lift up so much as his eyes to heaven, but smote upon his breast, saying, God be merciful to me a sinner.
Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 I tell you, this man went down to his house justified rather than the other: for every one that exalteth himself shall be abased; and he that humbleth himself shall be exalted.
Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
15 And they brought to him also infants, that he would touch them: but when his disciples saw it, they rebuked them.
Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16 But Jesus called them to him, and said, Permit the little children to come to me, and forbid them not: for of such is the kingdom of God.
Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17 Verily I say to you, Whoever shall not receive the kingdom of God as a little child shall by no means enter into it.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
18 And a certain ruler asked him, saying, Good Master, what shall I do to inherit eternal life? (aiōnios g166)
Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" (aiōnios g166)
19 And Jesus said to him, Why callest thou me good? none is good, except one, that is, God.
Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
20 Thou knowest the commandments, Do not commit adultery, Do not kill, Do not steal, Do not bear false witness, Honour thy father and thy mother.
Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."
21 And he said, All these have I kept from my youth.
Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
22 Now when Jesus heard these things, he said to him, Yet lackest thou one thing: sell all that thou hast, and distribute to the poor, and thou shalt have treasure in heaven: and come, follow me.
Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
23 And when he heard this, he was very sorrowful: for he was very rich.
Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.
24 And when Jesus saw that he was very sorrowful, he said, How hard it is for them that have riches to enter into the kingdom of God!
Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!
25 For it is easier for a camel to go through a needle’s eye, than for a rich man to enter into the kingdom of God.
Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
26 And they that heard it said, Who then can be saved?
Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
27 But he said, The things which are impossible with men are possible with God.
Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".
28 Then Peter said, Lo, we have left all, and followed thee.
Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua".
29 And he said to them, Verily I say to you, There is no man that hath left house, or parents, or brethren, or wife, or children, for the sake of the kingdom of God,
Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
31 Then he took the twelve, and said to them, Behold, we go up to Jerusalem, and all things that are written by the prophets concerning the Son of man shall be accomplished.
Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
32 For he shall be delivered to the Gentiles, and shall be mocked, and spitefully treated, and spitted on:
Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään;
33 And they shall scourge him, and put him to death: and the third day he shall rise again.
ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."
34 And they understood none of these things: and this saying was hid from them, neither knew they the things which were spoken.
Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.
35 And it came to pass, that as he had come near to Jericho, a certain blind man sat by the way side begging:
Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.
36 And hearing the multitude passing by, he asked what it meant.
Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.
37 And they told him, that Jesus of Nazareth was passing by.
He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse.
38 And he cried, saying, Jesus, thou Son of David, have mercy on me.
Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"
39 And they who went before rebuked him, that he should hold his peace: but he cried so much the more, Thou Son of David, have mercy on me.
Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"
40 And Jesus stood, and commanded him to be brought to him: and when he had come near, he asked him,
Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:
41 Saying, What wilt thou that I shall do to thee? And he said, Lord, that I may receive my sight.
"Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen".
42 And Jesus said to him, Receive thy sight: thy faith hath saved thee.
Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut".
43 And immediately he received his sight, and followed him, glorifying God: and all the people, when they saw it, gave praise to God.
Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.
