Job 19
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 How long will ye vex my soul, and break me in pieces with words?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 These ten times have ye reproached me: ye are not ashamed that ye make yourselves strange to me.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 And be it indeed that I have erred, my error remaineth with myself.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 If indeed ye will magnify yourselves against me, and plead against me my reproach:
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Know now that God hath overthrown me, and hath surrounded me with his net.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Behold, I cry out of wrong, but I am not heard: I cry aloud, but there is no judgment.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 He hath fenced up my way that I cannot pass, and he hath set darkness in my paths.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 He hath stripped me of my glory, and taken the crown from my head.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 He hath destroyed me on every side, and I am gone: and my hope hath he removed like a tree.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 He hath also kindled his wrath against me, and he counteth me to him as one of his enemies.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 His troops come together, and raise up their way against me, and encamp around my tent.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 He hath put my brethren far from me, and my acquaintance are verily estranged from me.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 My kinsmen have failed, and my familiar friends have forgotten me.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 They that dwell in my house, and my maids, count me for a stranger: I am an alien in their sight.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 I called my servant, and he gave me no answer; I entreated him with my mouth.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 My breath is strange to my wife, though I make supplication to the children of my own body.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Yea, young children despised me; I arose, and they spoke against me.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 All my close friends abhorred me: and they whom I loved are turned against me.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 My bone cleaveth to my skin and to my flesh, and I have escaped with the skin of my teeth.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Have pity upon me, have pity upon me, O ye my friends; for the hand of God hath touched me.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Why do ye persecute me as God, and are not satisfied with my flesh?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 O that my words were now written! O that they were printed in a book!
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 That they were engraved with an iron pen in lead in the rock for ever!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 For I know that my redeemer liveth, and that he shall stand at the latter day upon the earth:
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 And though after my skin worms destroy this body, yet in my flesh shall I see God:
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Whom I shall see for myself, and my eyes shall behold, and not another; though my reins be consumed within me.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 But ye should say, Why persecute we him, seeing the root of the matter is found in me?
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 Be ye afraid of the sword: for wrath bringeth the punishments of the sword, that ye may know there is a judgment.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
