Job 10
1 My soul is weary of my life; I will leave my complaint upon myself; I will speak in the bitterness of my soul.
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 I will say to God, Do not condemn me; show me why thou contendest with me.
minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Is it good to thee that thou shouldest oppress, that thou shouldest despise the work of thy hands, and shine upon the counsel of the wicked?
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Hast thou eyes of flesh? or seest thou as man seeth?
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 Are thy days as the days of man? are thy years as man’s days,
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 That thou enquirest after my iniquity, and searchest after my sin?
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 Thou knowest that I am not wicked; and there is none that can deliver out of thy hand.
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 Thy hands have made me and fashioned me in all my parts; yet thou dost destroy me.
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Remember, I beseech thee, that thou hast made me as the clay; and wilt thou bring me into dust again?
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Hast thou not poured me out as milk, and curdled me like cheese?
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 Thou hast clothed me with skin and flesh, and hast fenced me with bones and sinews.
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 Thou hast granted me life and favour, and thy care hath preserved my spirit.
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 And these things hast thou hid in thy heart: I know that this is with thee.
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 If I sin, then thou markest me, and thou wilt not acquit me from my iniquity.
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 If I be wicked, woe to me; and if I be righteous, yet will I not lift up my head. I am full of confusion; therefore see thou my affliction;
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 For it increaseth. Thou huntest me as a fierce lion: and again thou showest thyself marvellous upon me.
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 Thou renewest thy witnesses against me, and increasest thy indignation upon me; changes and war are against me.
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 Why then hast thou brought me forth from the womb? O that I had given up the ghost, and no eye had seen me!
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 I should have been as though I had not been; I should have been carried from the womb to the grave.
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Are not my days few? cease then, and let me alone, that I may take comfort a little,
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 Before I go to the place from which I shall not return, even to the land of darkness and the shadow of death;
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 A land of darkness, as darkness itself; and of the shadow of death, without any order, and where the light is as darkness.
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
