Job 31
1 I have made a covenant with my eyes; how then should I look with desire on a virgin?
"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
2 For what is the portion from God above, the inheritance from the Almighty on high?
Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
3 I used to think that calamity is for unrighteous people, and that disaster is for doers of wickedness.
Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
4 Does not God see my ways and count all my steps?
Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
5 If I have walked with falsehood, if my foot has hurried to deceit,
Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
6 let me be weighed in an even balance so that God will know my integrity.
punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
7 If my step has turned aside from the way, if my heart has gone after my eyes, if any spot has stuck to my hands,
Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
8 then let me sow, and let another eat, and let my crops be uprooted.
niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
9 If my heart has been deceived by a woman, if I have lain in wait at my neighbor's door,
Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
10 then let my wife grind grain for another, and let others bow down on her.
niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
11 For that would be a terrible crime; indeed, it would be a crime to be punished by judges.
sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
12 For that is a fire that consumes as far as Abaddon, and it would burn all my harvest to the root.
tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
13 If I ignored the plea for justice from my male or female servant when they argued with me,
Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
14 what then would I do when God rises up to accuse me? When he comes to judge me, how would I answer him?
niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
15 Did the one who made me in the womb not make them also? Did not the same one mold us all in the womb?
Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
16 If I have withheld poor people from their desire, or if I have caused the eyes of the widow to grow dim from crying,
Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
17 or if I have eaten my morsel alone and not allowed those without fathers to eat it also—
Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
18 because from my youth the orphan grew up with me as with a father, and I have guided his mother, a widow, from my own mother's womb.
En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
19 If I have seen anyone perish for lack of clothing, or if I have seen that a needy man had no clothing;
Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
20 if his heart has not blessed me because he has not been warmed with the wool of my sheep,
jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
21 if I have lifted up my hand against fatherless people because I saw my support in the city gate, then bring charges against me!
jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
22 If I have done these things, then let my shoulder fall from the shoulder blade, and let my arm be broken from its joint.
niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
23 For I dreaded destruction from God; because of his majesty, I was not able to do those things.
Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
24 If I have made gold my hope, and if I have said to fine gold, 'You are what I am confident in';
Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
25 if I have rejoiced because my wealth was great, because my hand had gotten many possessions, then bring charges against me!
jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
26 If I have seen the sun when it shone, or the moon walking in its brightness,
jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
27 and if my heart has been secretly attracted, so that my mouth has kissed my hand in worship of them—
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
28 this also would be a crime to be punished by judges, for I would have denied the God who is above.
niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
29 If I have rejoiced at the destruction of anyone who hated me or congratulated myself when disaster overtook him, then bring charges against me!
Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
30 Indeed, I have not even allowed my mouth to sin by asking for his life with a curse.
En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
31 If the men of my tent have never said, 'Who can find one who has not been filled with Job's food?'
Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
32 (even the foreigner has never had to stay in the city square, because I have always opened my doors to the traveler), and if that is not so, then bring charges against me!
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
33 If, like mankind, I have hidden my sins by hiding my guilt inside my tunic
Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
34 (because I feared the great multitude, because the contempt of families terrified me, so that I kept silent and would not go outside), then bring charges against me!
säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
35 Oh, if only I had someone to hear me! See, here is my signature; let the Almighty answer me! If only I had the indictment that my opponent has written!
Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
36 Surely I would carry it openly on my shoulder; I would put it on like a crown.
Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
37 I would declare to him an accounting for my steps; as a confident prince I would go up to him.
Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
38 If my land ever cries out against me, and its furrows weep together,
Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
39 if I have eaten its harvest without paying for it or have caused its owners to lose their lives,
jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
40 then let thorns grow instead of wheat and weeds instead of barley.” The words of Job are finished.
niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
