Acts 23
1 Paul behelde the counsell and sayde: men and brethre I have lived in all good coscience before God vntill this daye.
Niin Paavali katsahti raadin päälle ja sanoi: miehet, rakkaat veljet! minä olen kaikella hyvällä tunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti.
2 The hye prest Ananias comaunded the that stode by to smyte him on the mouth.
Niin ylimmäinen pappi Ananias käski niitä, jotka läsnä seisoivat, lyödä häntä vasten suuta.
3 Then sayde Paul to him: God smyte the thou payntyd wall. Sittest thou and iudgest me after the lawe: and commaundest me to be smytten contrary to the lawe?
Paavali sanoi hänelle: lyököön sinua Jumala, sinä valkeaksi tehty seinä! istutko sinä ja tuomitset minua lain jälkeen, ja käsket minua lyödä vastoin lakia?
4 And they that stode by sayde: revylest thou Goddes hye preste?
Mutta ne, jotka läsnä seisoivat, sanoivat: kiroiletko sinä ylimmäistä Jumalan pappia?
5 Then sayd Paul: I wist not brethren that he was the hye preste. For it is writte thou shalt not curse the rular of thy people.
Paavali sanoi: en minä tietänyt, rakkaat veljet, häntä ylimmäiseksi papiksi; sillä kirjoitettu on: sinun kansas ylimmäistä ei sinun pidä kiroileman.
6 When Paul perceaved that the one parte were Saduces and the other Pharises: he cryed oute in the counsell. Men and brethren I am a Pharisaye the sonne of a Pharisaye. Of the hope and resurreccion fro deeth I am iudged.
Kuin Paavali tiesi, että heitä oli yksi osa Saddukealaisia ja toinen osa Pharisealaisia, huusi hän raadin edessä: miehet, rakkaat veljet! minä olen Pharisealainen ja Pharisealaisen poika. Minun päälleni kannetaan toivon ja kuolleiden ylösnousemisen tähden.
7 And when he had so sayde ther arose a debate bitwene the Pharisayes and ye Saduces and the multitude was devided.
Ja kuin hän sen sanonut oli, tuli riita Pharisealaisten ja Saddukealaisten välille, ja joukko erkani.
8 For ye Saduces saye that ther is no resurreccio nether angell nor sprete. But the Pharisayes graunt bothe.
Sillä Saddukealaiset sanovat: ettei kuolleiden ylösnousemista, eikä enkeleitä, eikä henkeä ole; mutta Pharisealaiset tunnustavat molemmat olevan.
9 And ther arose a great crye and the Scribes which were of the Pharisayes parte arose and strove sayinge: we fynde none evyll in this man. Though a sprete or an angell hath apered to him let vs not stryve agaynst God.
Niin tuli suuri huuto, ja kirjanoppineet Pharisealaisten lahkosta nousivat, kilvoittelivat ja sanoivat: emme mitään pahaa löydä tässä miehessä: jos henki taikka enkeli on hänelle puhunut, niin emme mahda Jumalaa vastaan sotia.
10 And when ther arose greate debate the captayne fearynge lest Paul shuld have bene pluckt asondre of them comaunded the soudiers to goo doune and to take him from amonge them and to bringe him into the castle.
Ja että suuri kapina nousi, pelkäsi sodanpäämies, ettei he Paavalia rikki repäisisi, ja käski sotaväen mennä alas, ja temmata pois häntä heidän seastansa, ja leiriin viedä.
11 The nyght folowyng God stode by him and sayde: Be of good cheare Paul: for as thou hast testified of me in Ierusalem so must thou beare witnes at Rome.
Mutta yöllä sen jälkeen seisoi Herra hänen tykönänsä ja sanoi: ole vahvassa turvassa, Paavali! sillä niinkuin sinä olet minusta Jerusalemissa todistanut, niin sinun pitää Roomissakin todistaman.
12 When daye was come certayne of the Iewes gaddered them selves to geder and made a vowe sayinge that they wolde nether eate nor drinke till they had killed Paul.
Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat muutamat Juudalaisista ja sadattelivat itsiänsä, sanoen, ettei heidän pitänyt ennen syömän eikä juoman, kuin he Paavalin olisivat tappaneet.
13 They were aboute. xl. which had made this conspiracio.
Ja niitä oli enempi kuin neljäkymmentä miestä, jotka tämän valan tehneet olivat.
14 And they cam to ye chefe prestes and elders and sayde: we have boude oure selves with a vowe that we will eate nothinge vntill we have slayne Paul.
Ne menivät ylimmäisten pappein ja vanhimpain tykö, ja sanoivat: me olemme sadatuksilla meitämme kironneet, ei ennen einettä maistavamme kuin me Paavalin tapamme.
15 Now therfore geve ye knowlege to the vpper captayne and to the counsell that he bringe him forth vnto vs to morow as though we wolde knowe some thinge more perfectly of him. But we (or ever he come neare) are redy in ye meane season to kill him.
Nyt siis ilmoittakaat sodanpäämiehelle ja raadille, että hän huomenna tois hänen teidän eteenne, niinkuin te tahtoisitte jotakin todempaa häneltä tiedustaa; mutta ennenkuin hän lähestyy, olemme me valmiit häntä tappamaan.
16 When Pauls sisters sonne hearde of their layinge awayte he wet and entred into the castle and tolde Paul.
Kuin Paavalin sisaren poika heidän väijymisensä kuuli, meni hän leiriin ja ilmoitti nämät Paavalille.
17 And Paul called one of ye vnder captaynes vnto him and sayde: bringe this younge man vnto ye hye captayne: for he hath a certayne thinge to shewe him.
Niin Paavali kutsui yhden sadanpäämiehistä tykönsä ja sanoi: vie tämä nuorukainen sodanpäämiehen tykö; sillä hänellä on jotakin hänelle sanomista.
18 And he toke him and sayd: Paul ye presoner called me vnto him and prayed me to brige this youge ma vnto ye which hath a certayne matter to shewe ye.
Niin hän otti sen ja saatti hänen sodanpäämiehen tykö, ja sanoi: sidottu Paavali kutsui minun tykönsä ja rukoili minua tätä nuorukaista sinun tykös saattaa, jolla on sinulle jotakin sanomista.
19 The hye captayne toke him by the hond and wet a parte with him out of the waye: and axed him: what hast thou to saye vnto me?
Niin sodanpäämies rupesi hänen käteensä, ja vei hänen erinänsä, ja kyseli häneltä: mitä se on, mitä sinulla on minulle ilmoittamista?
20 And he sayd: the Iewes are determined to desyre the yt thou woldest brynge forth Paul to morowe into the counsell as though they wolde enquyre somwhat of him more parfectly.
Niin hän sanoi: Juudalaiset ovat päättäneet sinua rukoilla, ettäs huomenna tuottaisit Paavalin raadin eteen, niinkuin he jotakin todempaa häneltä kuuntelisivat.
21 But folowe not their mindes: for ther lyein wayte for him of the moo then. xl. men which have boude the selves wt a vowe that they will nether eate ner drinke till they have killed him. And now are they redy and loke for thy promes.
Mutta älä heitä tottele; sillä enempi kuin neljäkymmentä miestä väijyy häntä, jotka ovat heitänsä sadattaneet, ei ennen syövänsä eikä juovansa, kuin he hänen tappaisivat: ja he ovat nyt valmiit odottamassa sinun lupaamistas.
22 The vpper captayne let ye yoge man departe and charged: se thou tell it out to no man that thou hast shewed these thinges to me.
Niin sodanpäämies laski nuorukaisen matkaansa ja haasti häntä kellenkään sanomasta, että hän nämät hänelle ilmoittanut oli.
23 And he called vnto him two vnder captaynes sayinge: make redy two hondred soudiers to goo to Cesarea and horsmen threscore and ten and speare men two houndred at the thyrde houre of the nyght.
Ja hän kutsui tykönsä kaksi sadanpäämiestä ja sanoi: valmistakaat kaksisataa sotamiestä menemään Kesareaan, ja seitsemänkymmentä ratsasmiestä, ja kaksisataa keihäsmiestä kolmannella hetkellä yöstä.
24 And delyvre them beastes that they maye put Paul on and bringe him safe vnto Felix the hye debite
Ja valmistakaat muutamia juhtia, että he Paavalin niiden päälle istuttavat ja vievät terveenä maanvanhimman Feliksen tykö.
25 and wrote a letter in this maner.
Ja kirjoitti kirjan tällä tavalla:
26 Claudius Lisias vnto ye most mighty rular Felix sendeth gretinges.
Klaudius Lysias sille jalolle maanvanhimmalle Felikselle terveyttä!
27 This man was take of the Iewes and shuld have bene killed of them. Then cam I with soudiers and rescued him and perceaved that he was a Romayne.
Tämän miehen olivat Juudalaiset ottaneet kiinni ja tahtoivat hänen tappaa. Niin tulin minä parhaallansa sotaväellä sekaan ja tempasin hänen pois, että minä ymmärsin hänen Roomalaisen olevan.
28 And when I wolde have knowen the cause wherfore they accused him I brought him forth into their cousell.
Ja kuin minä pyysin syytä tietää, mistä he häntä nuhtelivat, niin minä vein hänen heidän raatinsa eteen,
29 There perceaved I yt he was accused of questios of their lawe: but was not giltye of eny thinge worthy of deeth or of bondes.
Ja löysin kannettavan hänen päällensä heidän lakinsa kysymyksistä. Ja ei kuitenkaan heillä ollut yhtään kuoleman eli sidetten syytä.
30 Afterwarde when it was shewed me how that ye Iewes layde wayte for ye man I sent him strayght waye to the and gave commaundmet to his accusars yf they had ought agaynst him to tell it vnto ye: fare well.
Ja kuin minulle siitä väijymisestä ilmoitettiin, jota Juudalaiset hänelle valmistivat, lähetin minä kohta hänen sinun tykös, ja sanoin hänen päällekantajillensa: mitä teillä on häntä vastaan, niin sanokaat maanvanhimman edessä. Ole hyvästi!
31 Then ye soudiers as it was comaunded the toke Paul and brought him by nyght to Antipatras.
Ja sotamiehet ottivat Paavalin, niinkuin heille käsketty oli, ja veivät hänen yöllä Antipatrideen.
32 On the morowe they lefte horsmen to goo with him and returned vnto the castle.
Ja toisena päivän antoivat he ratsasmiesten häntä seurata ja palasivat leiriin.
33 Which when they cam to Cesarea they delivered the epistle to the debite and presented Paul before him.
Kuin he tulivat Kesareaan ja antoivat kirjan maanvanhimmalle, niin he asettivat myös Paavalin hänen eteensä.
34 When the debite had redde the letter he axed of what countre he was and when he vnderstode that he was of Cicill
Kuin maanvanhin oli kirjan lukenut ja kysynyt, kusta maakunnasta hänen piti oleman; ja että hän ymmärsi hänen Kilikiasta olevan,
35 I will heare the (sayde he) whe thyne accusars are come also: and commaunded him to be kepte in Herodes pallys.
Minä tahdon sinua kuulla, sanoi hän, kuin myös sinun päällekantajas tulevat edes. Ja käski kätkeä hänen Herodeksen raatihuoneeseen.
