Luke 8
1 Shortly afterwards, Jesus went on a journey through the towns and villages, proclaiming the Good News of the Kingdom of God. With him went the Twelve,
Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa,
2 as well as some women who had been cured of wicked spirits and of infirmities. They were Mary, known as Mary of Magdala (from whom seven demons had been expelled),
niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos,
3 and Joanna (the wife of Herod’s steward, Chuza), and Susannah, and many others — all of whom ministered to Jesus and his Apostles out of their means.
ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa.
4 Once, when a great crowd was collecting, and, when the people of town after town were flocking to Jesus, he spoke to them in the form of a parable:
Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
5 “The sower went out to sow his seed; and, as he was sowing, some of the seed fell along the path and was trodden upon; and the wild birds ate it up.
"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
6 Other seed fell upon rock, and, as soon as it began to grow, having no moisture, withered away.
Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
7 Other seed fell in the middle of brambles, but the brambles grew up with it and choked it entirely.
Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
8 Other seed fell into rich soil, and grew, and gave a hundred-fold return.” After saying this, Jesus cried aloud: “Let him who has ears to hear with hear.”
Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
9 His disciples asked Jesus the meaning of this parable.
Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
10 “To you,” he said, “the knowledge of the hidden truths of the Kingdom of God has been imparted, but to others in parables only, that ‘though they have eyes they may not see, and though they have ears, they may not understand.’
Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
11 This is the parable — The seed is God’s Message.
Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
12 By the seed which fell along the path are meant those who hear the Message; but then comes the Devil and carries away the Message from their minds, to prevent their believing it and being saved.
Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
13 By the seed which fell upon the rock are meant those who, as soon as they hear the Message, welcome it joyfully; but they have no root, and believe it only for a time, and, when the time of temptation comes, they draw back.
Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
14 By that which fell among the brambles are meant those who hear the Message, but who, as they go on their way, are completely choked by this world’s cares and wealth and pleasures, and bring nothing to perfection.
Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
15 But by that in the good ground are meant those who, having heard the Message, keep it in the good, rich soil of their hearts, and patiently yield a return.
Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
16 No man sets light to a lamp and then covers it with a bowl or puts it underneath a couch, but he puts it on a lamp-stand, so that anyone who comes in may see the light.
Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.
17 Nothing is hidden which will not be brought into the light of day, not ever kept hidden which will not some day become known and come into the light of day.
Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.
18 Take care, then, how you listen. For, to all those who have, more will be given; while, from all those who have nothing, even what they seem to have will be taken away.”
Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan."
19 Presently Jesus’ mother and brothers came where he was, but they were not able to join him on account of the crowd.
Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä.
20 So word was brought to him — ‘Your mother and your brothers are standing outside, wanting to see you.’
Niin hänelle ilmoitettiin: "Sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinua".
21 His reply, spoken to them all, was: “My mother and my brothers are those who listen to God’s teaching and do what it bids.”
Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät".
22 One day about that time, Jesus got into a boat with his disciples and said to them: “Let us go across the lake.”
Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen". Ja he lähtivät vesille.
23 So they put off. While they were sailing, Jesus fell asleep. A squall swept down upon the lake, and their boat was filling and they were in danger.
Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa.
24 So the disciples came and roused him. “Sir, Sir,” they cried, “we are lost!” Jesus rose and rebuked the wind and the rushing waves, and they fell, and a calm followed.
Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven.
25 “Where is your faith?” he exclaimed. But in great awe and amazement they said to one another: “Who can this be, that he commands even the winds and the waves, and they obey him?”
Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?"
26 And they reached the country of the Gerasenes, which is on the opposite side to Galilee;
Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on vastapäätä Galileaa.
27 and, on getting ashore, Jesus met a man, who had demons in him, coming out of the town. For a long time this man had worn no clothing, and he had not lived in a house, but in the tombs.
Ja kun hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja hän ei ollut pitkään aikaan pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa.
28 Catching sight of Jesus, he shrieked out and threw himself down before him, and in a loud voice exclaimed: “What do you want with me, Jesus, Son of the Most High God? I beseech you not to torment me.”
Kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa."
29 For Jesus was commanding the foul spirit to come out from the man. On many occasions it had seized him, and, even when secured with chains and fetters, and watched, he would break through anything that bound him, and be driven by the demon into the Wilds.
Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä menemään ulos siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin.
30 “What is your name?” Jesus asked. “Legion,” he answered (for many demons had taken possession of him);
Niin Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Legio"; sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen.
Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi heidän mennä syvyyteen. (Abyssos g12)
32 There was a drove of many pigs close by feeding upon the hill-side; and the demons begged Jesus to give them leave to enter into them. Jesus gave them leave.
Niin siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja ne pyysivät häntä, että hän antaisi heille luvan mennä sikoihin. Ja hän antoi niille luvan.
33 They came out from the man and took possession of the pigs; and the drove rushed down the steep slope into the lake and were drowned.
Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.
34 When the men who tended them saw what had happened, they ran away, and carried the news to the town, and to the country round.
Mutta nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa.
35 The people went out to see what had happened, and, when they came to Jesus, they found the man from whom the demons had gone out, sitting, clothed and in his right mind, at Jesus’ feet; and they were awe-struck.
Niin kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä; ja he peljästyivät.
36 Those who had seen it told them how the possessed man had been delivered;
Mutta silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi.
37 upon which all the people in the neighbourhood of the Gerasenes asked Jesus to leave them, for they were terrified. Jesus got into a boat and returned.
Ja koko gerasalaisten seutukunnan kansa pyysi häntä poistumaan heidän luotansa, sillä suuri pelko oli vallannut heidät; niin hän astui venheeseen ja palasi takaisin.
38 The man from whom the demons had gone out begged Jesus to let him be with him; but Jesus sent him away.
Ja mies, josta riivaajat olivat lähteneet, pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta Jeesus lähetti hänet luotansa sanoen:
39 “Go back to your home,” he said, “and relate the story of all that God has done for you.” So the man went through the whole town and proclaimed, as he went, all that Jesus had done for him.
"Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria töitä Jumala on sinulle tehnyt". Ja hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria töitä Jeesus oli hänelle tehnyt.
40 On his return, Jesus was welcomed by the people; for everyone was looking out for him.
Kun Jeesus palasi, oli kansa häntä vastassa; sillä kaikki odottivat häntä.
41 And a man named Jaeirus, who was a President of the Synagogue, came to Jesus, and threw himself at Jesus’ feet, with entreaties that he would come to his house,
Ja katso, silloin tuli mies, nimeltä Jairus, joka oli synagoogan esimies. Ja hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa,
42 because his only daughter, who was about twelve years old, was dying. As Jesus was going, the people were pressing closely round him.
sillä hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja se oli kuolemaisillaan. Mutta hänen sinne mennessään väentungos ahdisti häntä.
43 And a woman, who had suffered from haemorrhage for twelve years, and whom no one could cure,
Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa.
44 came up behind and touched the tassel of his cloak. Instantly the haemorrhage ceased.
Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui.
45 “Who was it that touched me?” Jesus asked; and, while everyone was denying having done so, Peter exclaimed: “Why, Sir, the people are crowding round you and pressing upon you!”
Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua".
46 “Somebody touched me,” said Jesus; “for I felt that power had gone out from me.”
Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta".
47 Then the woman, when she saw that she was discovered, came forward trembling, and threw herself down before him; and, in the presence of all the people, she told him her reason for touching him, and that she had been cured instantly.
Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mistä syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli kohta tullut terveeksi.
48 “Daughter,” he said, “your faith has delivered you. Go, and peace be with you.”
Niin hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".
49 Before he had finished speaking, some one came from the house of the President of the Synagogue and said: “Your daughter is dead! Do not trouble the Teacher further.”
Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagoogan esimiehen kotoa ja sanoi: "Tyttäresi on kuollut; älä enää opettajaa vaivaa".
50 But Jesus, hearing this, spoke to the President: “Do not be afraid; only have faith, and she shall yet be delivered.”
Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee".
51 When he reached the house, he did not allow any one to go in with him, except Peter, John, and James, and the child’s father and mother.
Ja kun hän tuli taloon, ei hän sallinut kenenkään muun käydä sisälle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin.
52 And every one was weeping and mourning for her. “Do not weep,” Jesus said, “she is not dead; she is asleep.”
Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut, vaan nukkuu".
53 They began to laugh at him, for they knew that she was dead.
Niin he nauroivat häntä, tietäen tytön kuolleeksi.
54 But, taking her by the hand, Jesus said in a loud voice: “Child, rise!”
Mutta hän tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: "Lapsi, nouse!"
55 The child’s spirit returned to her, and she instantly stood up; and Jesus ordered them to give her something to eat.
Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös; ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää.
56 Her parents were amazed, but Jesus impressed on them that they were not to tell any one what had happened.
Ja hänen vanhempansa hämmästyivät; mutta Jeesus kielsi heitä kenellekään sanomasta, mitä oli tapahtunut.
