Luke 18
1 Jesus told his disciples a parable to show them that they should always pray and never despair.
Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
2 “There was,” he said, “in a certain town a judge, who had no fear of God nor regard for man.
Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3 In the same town there was a widow who went to him again and again, and said ‘Grant me justice against my opponent.’
Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
4 For a time the judge refused, but afterwards he said to himself ‘Although I am without fear of God or regard for man,
Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5 yet, as this widow is so troublesome, I will grant her justice, to stop her from plaguing me with her endless visits.’”
niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
6 Then the Master added: “Listen to what this iniquitous judge says!
Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7 And God — will not he see that his own People, who cry to him night and day, have justice done them — though he holds his hand?
Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
8 He will, I tell you, have justice done them, and that soon! Yet, when the Son of Man comes, will he find faith on earth?”
Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
9 Another time, speaking to people who were satisfied that they were religious, and who regarded every one else with scorn, Jesus told this parable —
Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 “Two men went up into the Temple Courts to pray. One was a Pharisee and the other a tax-gatherer.
"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 The Pharisee stood forward and began praying to himself in this way — ‘O God, I thank thee that I am not like other men — thieves, rogues, adulterers — or even like this tax-gatherer.
Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 I fast twice a week, and give a tenth of everything I get to God.’
Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Meanwhile the tax-gatherer stood at a distance, not venturing even ‘to raise his eyes to Heaven’; but he kept striking his breast and saying ‘O God, have mercy on me, a sinner.’
Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 This man, I tell you, went home pardoned, rather than the other; for every one who exalts himself will be humbled, while every one who humbles himself shall be exalted.”
Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
15 Some of the people were bringing even their babies to Jesus, for him to touch them; but, when the disciples saw it, they began to find fault with those who had brought them.
Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16 Jesus, however, called the little children to him. “Let the little children come to me,” he said, “and do not hinder them; for it is to the childlike that the Kingdom of God belongs.
Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17 I tell you, unless a man receives the Kingdom of God like a child, he will not enter it at all.”
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
18 And one of the Presidents asked Jesus this question — “Good Teacher, what must I do if I am to gain Immortal Life?” (aiōnios g166)
Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" (aiōnios g166)
19 “Why do you call me good?” answered Jesus. “No one is good but God.
Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
20 You know the commandments — ‘Do not commit adultery, Do not kill, Do not steal, Do not say what is false about others, Honour thy father and thy mother.’”
Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."
21 “I have observed all these,” he replied, “from childhood.”
Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
22 Hearing this, Jesus said to him: “There is one thing still lacking in you; sell everything that you have, and distribute to the poor, and you shall have wealth in Heaven; then come and follow me.”
Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
23 But the man became greatly distressed on hearing this, for he was extremely rich.
Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.
24 Seeing this, Jesus said to his disciples: “How hard it is for men of wealth to enter the Kingdom of God!
Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!
25 It is easier, indeed, for a camel to get through a needle’s eye than for a rich man to enter the Kingdom of God!”
Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
26 “Then who can be saved?” asked those who heard this.
Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
27 But Jesus said: “What is impossible with men is possible with God.”
Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".
28 “But we,” said Peter, “we left what belonged to us and followed you.”
Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua".
29 “I tell you,” he answered, “that there is no one who has left house, or wife, or brothers, or parents, or children, on account of the Kingdom of God,
Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
31 Gathering the Twelve round him, Jesus said to them: “Listen! We are going up to Jerusalem; and there everything that is written in the Prophets will be done to the Son of Man.
Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
32 For he will be given up to the Gentiles, mocked, insulted and spat upon;
Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään;
33 they will scourge him, and then put him to death; and on the third day he will rise again.”
ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."
34 The Apostles did not comprehend any of this; his meaning was unintelligible to them, and they did not understand what he was saying.
Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.
35 As Jesus was getting near Jericho, a blind man was sitting by the road-side, begging.
Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.
36 Hearing a crowd going by, the man asked what was the matter;
Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.
37 and, when people told him that Jesus of Nazareth was passing,
He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse.
38 he shouted out: “Jesus, Son of David, take pity on me!”
Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"
39 Those who were in front kept telling him to be quiet, but he continued to call out the louder: “Son of David, take pity on me!”
Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"
40 Then Jesus stopped and ordered the man to be brought to him. And, when he had come close up to him, Jesus asked him:
Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:
41 “What do you want me to do for you?” “Master,” he said, “I want to recover my sight.”
"Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen".
42 And Jesus said: “Recover your sight, your faith has delivered you.”
Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut".
43 Instantly he recovered his sight, and began to follow Jesus, praising God. And all the people, on seeing it, gave glory to God.
Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.
