John 11
1 [One time] there was a man whose name was Lazarus who was [very] sick. He lived in Bethany [village], where his [older] sisters Mary and Martha also lived.
Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.
2 Mary was the woman who [later] poured perfume on the feet of the Lord [Jesus], and then wiped his feet with her hair.
Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä.
3 So the two sisters sent [someone to tell] Jesus [about Lazarus], saying, “Lord, the one you love [very much] is very sick.”
Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa".
4 [They hoped that Jesus would come], but when Jesus heard the message, he said, “His being sick will not end in his dying. Instead, it will result in [people realizing] how great God is, and that I, God’s son, may be honored {that people may honor me, God’s son}, because of [what I will do].”
Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi".
5 Jesus loved Martha and her [younger] sister [Mary] and Lazarus.
Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.
6 But when Jesus heard that Lazarus was sick, he stayed [where he was] for two more days.
Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää;
7 But Jesus [wanted to see Lazarus]. So he said to us disciples, “Let’s go back to Judea.”
mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme taas Juudeaan".
8 We said, “Teacher, just a short while ago the Jewish [leaders] [SYN] wanted to [kill you by] throwing stones at you. So ([we think that you should not] go back there again!/[are you sure that you want to] go back there again?) [RHQ]”
Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!"
9 [To show us that nothing bad could happen to him until the time that God had chosen] [MET], Jesus replied, “There are [RHQ] twelve hours in the daytime, [which is enough time to do what God wants us to do]. People who walk in the daytime will not stumble [over things they cannot see], because they see things by the light from the sun.
Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon.
10 It is when people walk in the nighttime that they stumble over things, because they have no light.”
Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa."
11 After he said that, he told us, “Our friend Lazarus has gone to sleep. But I will go there so that I can wake him up.”
Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta".
12 So we said to him, “Lord, if he is sleeping, he will get well. [So you do not need to risk your life by going there].”
Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi".
13 Jesus was speaking [figuratively] about Lazarus’ death, but we thought that he was talking about really being asleep.
Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.
14 So then he told us plainly, “Lazarus is dead.
Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut,
15 But for your sake I am glad that I was not there [when he died], because I want you to believe [more firmly that I] ([am the Messiah/came from God]). So now, [instead of staying here], let’s go to him.”
ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä".
16 Then Thomas, who was {whom they} called ‘The Twin’, said to the rest of us disciples, “Let’s all go, so that we may die with Jesus [when his enemies kill him].”
Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa".
17 When we arrived [close to Bethany], someone told Jesus that Lazarus [had died and had been buried and his body had] been in the tomb for four days.
Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa.
18 Bethany is less than (two miles/three kilometers) from Jerusalem.
Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä.
19 Many Jews had come [from Jerusalem] to console Martha and Mary over [the death of] their [younger] brother.
Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta.
20 When Martha heard [someone say] that Jesus was coming, she went [along the road] to meet him. But Mary stayed in the house.
Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona.
21 When Martha [got to where Jesus was], she said to him, “Lord, if you had been here, my brother would not have died [because you would have healed him]!
Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.
22 But I know that even now God will do for you whatever you ask [concerning my brother].”
Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."
23 Jesus said to her, “Your brother will become alive again!”
Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös".
24 Martha said to him, “I know that he will become alive again when all people become alive again on the [Judgment] day.”
Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä".
25 Jesus said to her, “I am the one who [enables people to] become alive again and who [causes people to] live [eternally]. Those who believe in me, even if they die, will live [again].
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26 Furthermore, all those who believe in me while they are alive, [their souls] will not die [forever]. Do you believe that?” (aiōn g165)
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (aiōn g165)
27 She said to him, “Yes, Lord! I believe that you are the Messiah, (the Son of God/the man who is also God). You are the one [God promised to send] into the world!”
Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan".
28 After she said that, she returned [to the house] and took her [younger] sister, Mary, aside and said to her, “The Teacher is close [to our village], and he wants to talk to you.”
Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua".
29 When Mary heard that, she got up quickly and went to him.
Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa.
30 Jesus had not yet entered the village; he was still at the place where Martha met him.
Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.
31 The Jews who were in the house with Mary, consoling her, saw Mary get up quickly and go outside. So they followed her, thinking that she was going to the tomb [where they had buried Lazarus], in order to cry there.
Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä.
32 When Mary got to where Jesus was and saw him, she prostrated herself at his feet and said, “Lord, if you had been here, my [younger] brother would not have died!”
Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut".
33 When Jesus saw her crying, and saw that the Jews who had come with her were also crying, he was very angry [that Satan had caused Lazarus to die] (OR, very troubled) and disturbed in his spirit.
Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi;
34 He said, “Where have you buried (him/his body)?” They said to him, “Lord, come and see.”
ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso".
35 Jesus began to cry.
Ja Jeesus itki.
36 Then [some of] the Jews said, “Look how much he loved Lazarus!”
Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!"
37 But some others said, “He enabled a blind man to see. So (he should have been able to [heal this man so that] he did not die!/why did he not [heal this man so that] he did not die?) [RHQ]”
Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"
38 Within himself Jesus was again very angry [about Lazarus dying] (OR, very troubled). He came to the tomb. It was a cave. The entrance had been covered with a large stone.
Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
39 Jesus said, “Take away the stone!” Martha, [who, as I mentioned before, was an older] sister of the man who had died, said, “Lord, his [body] has been [in the tomb] for four days, so now there will be a bad smell!”
Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää".
40 Jesus said to her, “I told [RHQ] you that if you believed [in] ([me/what I can do]), you would see how great God is! Have [you forgotten that]?”
Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"
41 So they took away the stone. Then Jesus looked up [toward heaven] and said, “My Father, I thank you that you heard me [when I prayed about this earlier].
Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.
42 I know that you always hear me [when I pray]. But instead [of just praying silently], I said that for the sake of the people who are standing here. I want them to believe that you sent me.”
Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut."
43 After he said that, he shouted, “Lazarus, come out!”
Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!"
44 The man who [had been] dead came out! The strips of cloth were still wrapped around his [hands and feet], and a cloth was still around his face, [but he came out]! Jesus said to them, “Take off the cloths so that he can walk easily!” [So they did that].
Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".
45 As a result, many of the Jews who had come to [see] Mary and who had seen what Jesus did, believed that he ([was the Messiah/had come from God]).
Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
46 But some of the [others] went to the Pharisees and told them what Jesus had done.
Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.
47 So the chief priests and the Pharisees gathered all the members of the [Jewish] Council together. They started saying [to each other], “What are we going to do [about Jesus]? He is performing many miracles!
Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?
48 If we allow him to keep [doing this], everyone will believe (in him/that he [is the Messiah]), [and they will make him their king]. Then the Roman [army] will come and destroy our Temple and our whole nation of Israel!”
Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."
49 One of the [Jewish Council] members was Caiaphas. He was the Jewish high priest that year. [Hinting that they should get rid of Jesus], he said to them, “You [talk as though you] do not know anything [HYP]!
Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään
50 You do not realize that it would be much better for us if one man died for the sake of the people rather than that [the Romans kill] all the [people of our Jewish] nation.”
ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu".
51 He said that, not because he thought of it himself. Instead, since he was the high priest that year, he was prophesying that Jesus would die for the whole [Jewish] nation.
Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä,
52 But he was also prophesying that Jesus would die, not just for the Jews, but for all the people living in other lands who [would belong] to God, in order that he would unite [all of them into] one [group].
eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.
53 So from that day the [Jewish leaders] started to make plans how they could kill Jesus.
Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet.
54 Because of that, Jesus no longer traveled around publicly among the Jewish people. Instead, he left [Jerusalem, along] with us disciples, and went to a village called Ephraim, in an area near the desolate region. We stayed there [for a while].
Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen.
55 When it was almost time for the Jewish Passover [celebration], many [Jews] went up to Jerusalem from other places in the country. They went there to perform the rituals to make themselves acceptable [to God] before the Passover [celebration started].
Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itsensä.
56 The Jewish chief priests and Pharisees issued an order that if anyone found out where Jesus was, that person should report it to them, in order that they could seize him. [So the people thought that Jesus would] probably [not dare to come to the celebration]. But they kept looking for him, and as they were standing in the Temple [courtyard] they were saying to each other, “What do you think? He will not come to the celebration, will he?”
Ja he etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?"
Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.
