Job 30
1 “But now men who are younger than I am make fun of me— men whose fathers I greatly despised, with the result that I would not even have allowed them to help my dogs guard my sheep.
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2 They were men who were old and (weak/worn out); so (what could I gain from them working for me?/I would have gained nothing from them working for me.) [RHQ]
Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 They were very poor and hungry, with the result that they chewed on roots [at night] in dry and desolate places.
puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 They pulled up plants in the desert [and ate them] and warmed themselves by [burning] the roots of broom trees.
he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 Everyone shouted at them as though they were thieves and expelled them [from their areas].
Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 They were forced to live in caves in the hills, in holes in the ground, and in the sides of cliffs.
Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 In the bushes they howled [like animals because they were hungry], and they huddled together under thornbushes.
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 They were people without good sense, whose names no one knows; they have been expelled from the land [where they were born].
nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 “And now their [children] sing songs to make fun of me. They tell jokes about me.
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 They are disgusted with me, and they [usually] stay away from me, [but when they see me, ] they are happy to spit in my face.
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 Because [it is as though] [MET] God has cut my bowstring, [he has caused me to be unable to defend myself, ] and he has humbled me, and my enemies have done to me whatever they wanted.
Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 (Gangs/Groups of violent youths) attack me and force me to run away; they prepare to destroy me.
Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 They prevent me from escaping, and they [do] not [need] anyone to help them (OR, there is no one to help me).
He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 [It is as though I am a city wall and] [SIM] they have broken through the wall, and they have come crashing down on me.
niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 I am very terrified; My dignity/honor has been taken away as though [SIM] [it has been] blown away by the wind, and my prosperity has disappeared like [SIM] clouds disappear.
Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 “And now I [SYN] am about to die [IDM]; I suffer every day.
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 My bones ache during the night, and the pain that torments me never stops.
Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 [It is as though God] seizes my clothes and chokes me with the collar of my coat.
Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 He has thrown me into the mud; I am [not worth anything more than] dust and ashes.
Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 “I cry out to God, but he does not answer/help me; I stand up [and pray], but he does not pay any attention.
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 He acts very cruelly toward me; with all of his power [MTY] he causes me to suffer.
Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 He [allows] the wind to lift me up and blow me away, and he tosses me up and down in a violent storm.
Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 I know that he will cause me to die, which is what happens to everyone [MTY] who is alive.
Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 “When people experience disasters, and they sit on a pile of ruins and cry out for help, others surely [RHQ] reach out their hand to help them.
Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 [That is what I did previously]. I wept for people who were experiencing troubles, and I felt sorry for poor/needy people.
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 But when I expected good things [to happen to me], evil things happened; when I waited for light/happiness, all I experienced was darkness/unhappiness [MET].
Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 I am very distressed [IDM], all the time; I suffer every day.
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 I go about very discouraged; I stand up and plead for people to help me.
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 My wailing sounds as sad as [MET] the cries of jackals/foxes and ostriches.
Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 My skin has become dark/black and is peeling off, and I have a fever [which causes my body to feel like it is] burning.
Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31 Previously, I played joyful music on my harp and with my flute, but now I play only the sad music of those who mourn.”
Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
