Luke 17
1 Then Jesus said to the disciples, “It is inevitable that stumbling blocks come, but woe to the one through whom they come!
Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
2 It would be better for him if a heavy millstone were hung around his neck and he were cast into the sea than for him to cause one of these little ones to stumble.
Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
3 Watch yourselves. If yoʋr brother sins against yoʋ, rebuke him. If he repents, forgive him.
Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
4 Even if he sins against yoʋ seven times in a day, and seven times in that day he comes back and says, ‘I repent,’ yoʋ must forgive him.”
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
5 The apostles said to the Lord, “Increase our faith.”
Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
6 The Lord said, “If you had faith like a grain of mustard seed, you could say to this mulberry tree, ‘Be uprooted and planted in the sea,’ and it would obey you.
Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
7 “Suppose one of you has a servant plowing the field or tending the sheep. As soon as he comes in from the field would you say, ‘Come and recline at the table’?
Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
8 Instead, would yoʋ not say to him, ‘Prepare my supper. Put on yoʋr apron and serve me while I eat and drink; after that yoʋ may eat and drink’?
Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
9 Do yoʋ thank that servant because he did what he was commanded? I think not.
Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
10 So you also, when you have done everything you were commanded to do, should say, ‘We are unworthy servants; we have only done what we were obligated to do.’”
Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
11 Now on his way to Jerusalem, Jesus traveled along the border of Samaria and Galilee.
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
12 As he entered a village, he was met by ten lepers who stood at a distance.
Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
13 They lifted up their voices, saying, “Jesus, Master, have mercy on us!”
Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
14 When he saw them, he said to them, “Go show yourselves to the priests.” As they went along, they were cleansed.
Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
15 When one of them saw that he had been healed, he came back, glorifying God with a loud voice.
Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
16 He then fell on his face at Jesus' feet, giving him thanks. (Now he was a Samaritan.)
Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
17 In response Jesus said, “Were not ten cleansed? Where then are the other nine?
Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
18 Were there none found who came back to give glory to God except this foreigner?”
Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
19 Then he said to the man, “Rise and go on yoʋr way; yoʋr faith has healed yoʋ.”
Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
20 At one point Jesus was asked by the Pharisees when the kingdom of God was coming, so he answered them, “The kingdom of God does not come with observable signs,
Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21 nor will people say, ‘Behold, here it is!’ or, ‘Behold, there it is!’ For behold, the kingdom of God is within you.”
Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
22 Then he said to the disciples, “The days will come when you will long to see one of the days of the Son of Man, but you will not see it.
Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
23 People will say to you, ‘Behold, here he is!’ or, ‘Behold, there he is!’ Do not go off with them or run after them,
Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
24 for just as lightning flashes from one part of the sky and shines to the other, so will the Son of Man be in his day.
Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
25 But first he must suffer many things and be rejected by this generation.
Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
26 Just as it was in the days of Noah, so will it be in the days of the Son of Man.
Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
27 People were eating and drinking, marrying and being given in marriage, until the day when Noah went into the ark, and the flood came and destroyed them all.
He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28 It will be the same as it was in the days of Lot. People were eating and drinking, buying and selling, planting and building.
Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
29 But on the day when Lot went out from Sodom, fire and sulfur rained down from heaven and destroyed them all.
Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
30 So will it be on the day when the Son of Man is revealed.
Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
31 On that day, he who is on the housetop and whose goods are in the house must not come down to get them. Likewise, he who is in the field must not turn back.
Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
32 Remember Lot's wife.
Muistakaa Lotin emäntää.
33 Whoever seeks to save his life will lose it, but whoever loses his life will preserve it.
Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
34 I tell you, on that night two people will be in one bed; one will be taken and the other will be left.
Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
35 Two women will be grinding grain together; one will be taken and the other will be left.”
Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
37 Then the disciples said to him in response, “Where, Lord?” He said to them, “Where the body is, there the vultures will be gathered together.”
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
