Luke 15
1 Then drew near to him the publicans and sinners to hear him.
Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
2 And the Sophree and Pharishee murmured, and said, This (man) receiveth sinners, and eateth with them.
Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
3 And Jeshu spake to them this parable:
Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4 What man of you, who hath a hundred sheep, if he shall lose one from them, does not leave the ninety and nine in the wilderness, and, going, seeketh that which was lost until he shall have found it?
"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
5 And when he hath found it, he rejoiceth and carrieth it upon his shoulders.
Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
6 And, coming to his house, he calleth his friends and his neighbours, and saith to them, Rejoice with me; for I have found the sheep which was lost.
Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
7 I say to you, that thus shall there be joy in heaven over one sinner who repenteth, more than over the ninety and nine just ones who have no need of repentance.
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
8 Or, who is the woman that hath ten zuzis, and shall lose one of them, (and) does not light a lamp and sweep the house, and seek it diligently, until she shall have found it?
Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9 And when she hath found it, she calleth her friends and her neighbours, and saith to them, Rejoice with me; for I have found my zuzi that I had lost.
Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.
10 I say to you, that so shall there be joy before the angels of God over one sinner that repenteth.
Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
11 AND Jeshu said to them again, A certain man had two sons;
Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12 and his minor son said to him, My father, give to me my division of the goods of thy house. And he divided to them his substance.
Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
13 And after a few days the minor son gathered together his all whatsoever, and went into a distant country, and there dispersed his substance in living profusely.
Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
14 And when every thing he had was finished, there was a great famine in that country; and he began to want.
Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15 And he went and joined himself to one of the sons of the city of that place; and he sent him into the field to tend the swine.
Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16 And he had a desire to fill his belly with those karubs which the swine did eat; and no man gave to him.
Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17 And when he came to himself, he said, How many hirelings are there now in my father's house, who have abundance of bread, and I here with hunger am perishing!
Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18 I will arise, go to my father, and say to him, My father, I have sinned against heaven and before thee,
Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19 and am no more worthy thy son to be called: make me as one of thy hirelings.
enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20 And he arose, (and) went to his father. And while he was (yet) afar, his father saw him, and had compassion upon him, and ran, fell upon his neck, and kissed him.
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 And his son said to him, My father, I have sinned against heaven and before thee, and am not worthy thy son to be called.
Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22 But his father said to his servants, Bring forth the first robe to clothe him, and put a ring upon his hand, and let him be, shod with sandals,
Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 and bring, kill the calf that is fat, and let us eat and be glad;
ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 for this my son was dead, and he is alive; he was lost, and is found. And they began to rejoice.
sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
25 But he, the elder son, was in the field; and as he came and drew near to the house, he heard the voice of music;
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.
26 and he called one of the youths, and asked him what this was.
Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.
27 He said to him, Thy brother hath come, and thy father hath killed the calf that was fat, because he hath received him well.
Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.
28 And he was angry, and would not go in. And his father came forth and besought him.
Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
29 But he said to his father, Behold, how many years have I wrought thee service, and never have I transgressed thy commandment: yet never hast thou given me a kid, that I might feast with my friends.
Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30 But this thy son, when he hath wasted thy substance with harlots, and hath come, thou hast killed for him the fatted calf.
Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
31 His father saith to him, My son, thou in all time art with me, and every thing that I have is thine.
Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.
32 But to rejoice it behoves us, and to be glad, because this thy brother was dead, and is alive; and was lost, and is found.
Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"
