Luke 15
1 Were now to Him drawing near all the tax collectors and the sinners to hear Him.
Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
2 And were grumbling the (both *no) Pharisees and the scribes saying that This [man] sinners receives and he eats with them.
Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
3 He spoke then to them parable this saying;
Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4 What man of you having a hundred sheep and (having lost *NK+o) of them one not leaves the ninety nine in the open field and goes after the [one] having been lost until he may find it?
"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
5 And having found [it] he lays [it] on the shoulders (of him *N+kO) rejoicing,
Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
6 And having come to the house he calls together the friends and the neighbours saying to them; do rejoice with me, for I have found the sheep of mine the [one] having been lost!
Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
7 I say to you that in the same way joy in heaven there will be over one sinner repenting rather than over ninety nine righteous ones who no need have of repentance.
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
8 Or what woman drachmas having ten, if she may lose drachma one, surely she lights a lamp and she sweeps the house and she seeks carefully until (it *N+kO) she may find?
Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9 And having found [it] (she calls together *N+kO) the friends and neighbours saying; do rejoice with me, for I have found the drachma that I lost.
Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.
10 Thus I say to you, there is joy before the angels of God over one sinner repenting.
Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
11 He said then; A man certain had two sons.
Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12 And said the younger of them to the father; Father, do give to me what is due [to me] portion of the property. (then *N+kO) he divided between them the property.
Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
13 And after not many days having gathered together (all [things] *N+kO) the younger son went away into a country distant and there he wasted the estate of him living prodigally.
Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
14 When was spending however he everything there arose a famine (severe *N+kO) throughout the country that, and he himself began to be in need.
Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15 And having gone he joined himself to one of the citizens the country of that, and he sent him into the fields of him to feed pigs.
Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16 And he was longing (to be fed *N+kO) (the *ko) (stomach of him *KO) (from *N+kO) the pods that were eating the pigs, and no [one] was giving to him.
Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17 To himself however having come (he was saying; *N+kO) How many hired servants of the father of mine (have abundance *N+kO) of bread, I myself however with hunger (here *NO) am perishing!
Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18 Having risen up I will go to the father of mine and I will say to him; Father, I have sinned against heaven and before you;
Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19 (and *k) no longer no longer am I worthy to be called son of you. do make me like one of the servants of you.
enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20 And having risen up he went to the father (of himself *NK+o) Still now he far being distant he saw him the father of him and was moved with compassion, and having run he fell upon the neck of him and he kissed him.
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 Said then the son to him: Father, I have sinned against heaven and before you; (and *k) no longer no longer am I worthy to be called son of you (do make me as one of the servants of you. *O)
Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22 Said then the father to the servants of him; (Quickly *NO) do bring out robe the best and do clothe him and do give a ring for the hand of him and sandals for [his] feet,
Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 and (do bring *N+kO) the calf fattened, do kill [it], and having eaten let us be merry,
ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 For this the son of mine dead was and is alive again, (and *k) he was having been lost and is found. And they began to be merry.
sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
25 Was now the son of him the elder in [the] field. and while coming [up] he drew near to the house, he heard music and dancing.
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.
26 And having called near one of the servants (of him *k) he was inquiring what (maybe *no) would be these things.
Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.
27 And he said to him that The brother of you is come, and has killed the father of you the calf fattened, because in good health him he has received.
Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.
28 He was angry however and not he was willing to go in. (And *N+KO) the father of him having gone he was begging him.
Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
29 And answering he said to the [the] father of him; Behold so many years I serve you and never a commandment of you I disobeyed, and to me myself never did you give a young goat that with the friends of mine I may make merry.
Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30 When however the son of you this the [one] having devoured your living with prostitutes came, you have killed for him the fattened calf.
Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
31 And he said to him; Son, you yourself always with me are, and all that [is] mine yours is.
Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.
32 To make merry however and to rejoice it was fitting, because the brother of you this dead was and (is alive, *N+KO) and having been lost (was *k) and is found.
Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"
