Psalms 74
1 An Instructive Psalm. Asaph’s. Wherefore, O God, hast thou cast off utterly? Shall thine anger smoke against the flock of thine own pasturing?
Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
2 Remember thine own assembly thou didst acquire aforetime, Thou didst redeem the tribe of thine own inheritance, Mount Zion, wherein thou didst take up thy habitation.
Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
3 Lift up thy steps unto the places utterly unsafe, All the mischief!—the foe in the sanctuary!
Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
4 Thine adversaries have roared in the midst of thine appointed meeting, They have set their ensigns as tokens!
Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
5 One used to be known according as he carried up high—into the thicket of trees—the axes;
Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
6 But, now, the doors thereof all together, with axes and hammers, they batter down.
Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
7 They have cast, into the fire, thy sanctuary, To the ground, have they profaned the habitation of thy Name.
He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
8 They have said in their heart, Let us suppress them altogether, They have burned up all the meeting-places of GOD in the land.
He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
9 Our own signs, have we not seen, —There is no longer a prophet, —Neither is there with us, one who knoweth—How long!
Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
10 How long, O God, shall the adversary, reproach? Shall the enemy revile thy Name perpetually?
Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
11 Wherefore shouldst thou withdraw thy hand—thy right hand? [Bring it] out of the midst of thy bosom! (Selah)
Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
12 But, God, hath been my king from aforetime, Working Deliverances in the midst of the earth.
Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
13 Thou, didst cleave asunder, in thy might, the sea, Thou didst break in pieces the heads of the Crocodiles, [till they floated] on the waters;
Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
14 Thou, didst crush the heads of the Sea-Monster, Thou didst give him to be food, for the people of the deserts;
Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
15 Thou, didst cleave open fountain and torrent, Thou, didst dry up rivers of steady flow:
Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
16 Thine, is the day, Yea, thine, the night, Thou, didst establish moon and sun;
Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
17 Thou, didst set up all the bounds of the earth, As for summer and winter, thou, didst form them!
Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
18 Remember this, An enemy, hath reproached Yahweh, Yea, an impious people, have reviled thy Name.
Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
19 Do not deliver up, to a wild beast, the life of thy turtle-dove, The living host of thine oppressed ones, do not forget perpetually.
Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
20 Have respect to thy covenant, For the dark places of the earth are full of the habitations of violence.
Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
21 May the crushed one not again be confounded, As for the oppressed and the needy, let them praise thy Name.
Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
22 Arise! O God, plead thine own cause, Remember the reproach of thee, from the impious one, all the day:
Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
23 Do not forget the voice of thine adversaries, The noise of thine assailants, ascending continually.
Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
