Psalms 44
1 To the Chief Musician. For the Sons of Korah. An Instructive Psalm. O God! with our own ears, have we heard, Our fathers, have recounted to us, —The work thou didst work, In their day, In the days of aforetime:
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 Thou thyself, with thine own hand—Didst dispossess, nations, and didst plant them, Didst break peoples in pieces, and didst spread them out:
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 For, not by their own sword, gat they possession of the land, Nor did, their own arm, win victory for them, —But thine own right hand, and thine own arm, and the light of thy face, Because thou hadst accepted them.
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 Thou thyself, art my king, O God, Command thou the victories of Jacob.
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 By thee, will we thrust at, our adversaries, In thy Name, will we tread down our assailants;
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 For, not in my bow, will I trust, Nor shall, my sword, give me victory;
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 For thou hast saved us from our adversaries, And, them who hated us, hast thou put to shame.
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 In God, have we boasted all the day, And, thy Name—unto times age-abiding, will we praise. (Selah)
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 But nay thou hast rejected, and confounded us, And wilt not go forth with our hosts;
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 Thou sufferest us to turn back from the adversary, And, they who hate us, have plundered at will:
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 Thou dost give us up like sheep to be devoured, And, amongst the nations, hast thou scattered us.
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 Thou dost sell thy people for, no-value, And hast not made increase by their price.
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 Thou dost make us, A reproach to our neighbours, A mockery and a derision to them who are round about us:
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 Thou dost make us, A by-word among the nations, —A shaking of the head among the peoples.
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 All the day, is my confusion before me, And, the shame of my face, hath covered me:
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 At the voice of him who reproacheth and revileth, At the face of the foe and avenger.
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 All this, hath come upon us, Yet had we not forgotten thee, Neither had we dealt falsely with thy covenant;
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 Our heart had not drawn back, Nor had our goings swerved from thy path;
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 That thou shouldst have crushed us down in the place of wild dogs, And covered us over with a deadly shadow.
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 If we had forgotten the Name of our God, And had spread forth our hands unto the GOD of the foreigner,
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 Would not, God, have searched into this, Seeing that, he, knoweth the secrets of the heart?
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 Surely, for thy sake, have we been slain all the day, We have been accounted as sheep for slaughter.
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 Awake thou! wherefore shouldst thou sleep, O Lord? Bestir thee! do not reject us altogether!
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 Wherefore shouldst thou hide, thy face? Shouldst forget our humiliation and our oppression?
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 For our soul, sinketh down to the dust, Our body, cleaveth to the earth.
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 Arise to our help, And ransom us, because of thine own lovingkindness.
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
