< Psalms 38 >
1 A Melody of David. To bring to Remembrance. O Yahweh, do not, in thine anger, correct me, nor, in thy wrath, chastise me;
Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
2 For, thine arrows, have sunk down into me, and thy hand, presseth heavily upon me.
Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
3 There is no soundness in my flesh, By reason of thine indignation, There is no peace in my bones, By reason of my sin;
Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
4 For, mine iniquities, have passed over my head, Like a heavy burden, they are too heavy for me:
Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
5 My wounds are of bad odour—they have festered, by reason of my folly:
Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
6 I am bent, I am bowed down very low. All the day, have I gloomily walked;
Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
7 For, my loins, are filled with inflammation, and there is no soundness in my flesh:
Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
8 I am benumbed and crushed exceedingly, —I have cried aloud because of the groaning of my heart.
Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
9 O My Lord! before thee, is all my longing, and, my sighing, from thee, hath not been hid:
Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
10 My heart, fluttereth, my strength hath forsaken me, and, as for the light of mine eyes, even they, are not with me:
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
11 My lovers, and my friends, from before my stroke, stand aloof, —and, my near ones, far away, do stand:
Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Yea they who are seeking my life, have laid snares, and they who are asking my harm, have threatened engulfing ruin, And, deceitful things—all day long, do they mutter.
Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
13 But, I, as one deaf, will not hear, —and as one dumb, who will not open his mouth:
Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
14 Thus have I become as a man who cannot hear, in whose mouth are no arguments:
Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
15 Because, for thee, O Yahweh, have I waited, Thou, wilt answer, O Adonay, my God!
Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
16 For I said, Lest they rejoice over me! When my feet were tottering, against me, have they magnified themselves:
Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
17 For, I, to halt, am ready, and, my pain, is before me continually;
Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
18 For, mine iniquity, will I declare, I shall be anxious because of my sin;
Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
19 And, my foes, are alive—have become strong, —and multiplied are they who hate me for false cause:
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
20 Even they who are repaying evil for good, accuse me because I pursue the good.
Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
21 Do not forsake me, O Yahweh, My God! be not far from me:
Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
22 Make haste to help me, My Lord, my deliverance!
Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!