Psalms 12

1 To the Chief Musician. On the Octave. A Melody of David. O save Yahweh, for the man of lovingkindness, is no more, for the faithful, have vanished, from among the sons of men.

Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

2 Deception, speak they, every one with his neighbour, —with lips uttering smooth things—with a heart and a heart, do they speak.

He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

3 May Yahweh cut off All the lips that utter smooth things, —the tongue that speaketh swelling words;

Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

4 Them who say—With our tongue, will we prevail, our lips, are our own, who is our master?

ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

5 Because of violence done to the poor, because of the crying of the needy, Now, will I arise! O may Yahweh say, —I will place [him] in safety—let him puff at him!

"Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

6 The words of Yahweh, are words, that are pure, silver refined in a crucible of earth, purified seven times!

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

7 Thou, O Yahweh, wilt keep them, —Thou wilt guard him, from this generation unto times age-abiding.

Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

8 On every side, the lawless, march about, —when worthlessness is exalted by the sons of men.

Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.