Psalms 102
1 A Prayer for the Humbled One when he is about to faint, and, before Yahweh, poureth out his grief. O Yahweh, hear thou my prayer, and let, my cry for help, unto thee, enter in.
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Do not hide thy face from me, In the day when I am in distress, —Bend down unto me thine ear, In the day when I call, speedily answer me.
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 For, consumed in smoke, are my days, And, my bones, like a burning mass, are scorched through;
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 Smitten like herbage, so is my heart dried up, For I have forgotten to eat my food.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 At the noise of my groaning, my bone, hath cleaved, to my flesh:
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 I am like the pelican of the desert, I have become as an owl among ruins.
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 I have watched and am become, Like a bird sitting alone upon a housetop.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 All the day, have mine enemies, reproached me, And, they who are mad against me, by me, have sworn.
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 For, ashes—like bread, have I eaten, And, my drink—with my tears, have I mingled;
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 Because of thine indignation and thy wrath, For thou hast lifted me up, and cast me down.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 My days, are like a shadow extended, And, I, as green herbage, do wither.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 But, thou, O Yahweh, age-abidingly wilt remain, And the memorial of thee, to generation after generation.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Thou, wilt arise, wilt have compassion upon Zion, Surely it is time to favour her, Surely the time appointed, hath come;
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 Seeing that thy servants, take pleasure, in her stones, And, her dust, they favour:
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 That the nations may revere thy Name, O Yahweh, And all the kings of the earth, thy glory.
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 When Yahweh, hath built up, Zion, Hath appeared in his glory;
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 Hath turned towards the prayer of the destitute, And not despised their prayer,
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 This, shall be written, for a later generation, And, a people to be created, will give praise unto Yah: —
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 That he looked down, out of his holy height, Yahweh, from the heavens unto the earth, directed his gaze; —
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 To hear the groaning of the prisoner, To set free, them who were appointed to death.
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 To the end the Name of Yahweh, might be celebrated in Zion, And his praise in Jerusalem:
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 When the peoples, gather themselves together, And the kingdoms, to serve Yahweh.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 He hath prostrated, in the way, my strength, —He hath shortened my days.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 I said, O my GOD, do not remove me in the midst of my days, Throughout the generation of generations, are thy years;
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 Of old—the earth, thou didst found, And, the work of thy hands, are the heavens;
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 They, shall perish, But, thou, wilt abide; And, they all, like a garment, shall fall in pieces, As a vesture, wilt thou change them and they shall vanish;
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 But, thou, art, the same, —And, thy years, shall have no end:
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 The children of thy servants, shall continue, —And, their seed, before thee, be established.
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
