Proverbs 5
1 My son, to my wisdom, attend, and, to mine understanding, incline thou thine ear:
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 That thou mayest preserve discretion, —and, as for knowledge, that thy lips may guard it.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 For, with sweet droppings, drip the lips of her that is a stranger, and, smoother than oil, is her mouth;
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 But, the latter end of her, is bitter as wormwood, sharp, as a two-edged sword!
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 Lest, the path of life, she should ponder, her tracks have wandered she knoweth not [whither].
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Now, therefore, ye sons, hearken unto me, and do not turn away from the sayings of my mouth.
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Keep far from her thy way, and do not go near the opening of her house:
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 Lest thou give, to other men, thy vigour, and thy years, to him that is cruel:
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 Lest strange men, be well fed, by thy strength, and, thy toils, be in the house of the alien.
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 So shalt thou grieve in thy latter end, in the failing of thy flesh and of thy healthy condition;
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 And thou shalt say—How I hated correction! and, reproof, my heart disdained;
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 Neither hearkened I to the voice of my teachers, nor, to my instructors, inclined I mine ear:
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Soon was I in all evil, in the midst of convocation and assembly.
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Drink thou water out of thine own cistern, and flowing streams out of the midst of thine own well.
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Let not thy fountains, flow over, abroad, in the streets, dividings of waters:
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Let them be for thyself, alone, and not for strangers with thee.
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Let thy well-spring be blessed, —and get thy joy from the wife of thy youth: —
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 A loving hind! a graceful doe! let, her bosom, content thee at all times, and, in her love, mayst thou stray evermore.
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 Wherefore, then, shouldst thou stray, my son, with a strange woman? or embrace the bosom of a woman unknown?
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 For, before the eyes of Yahweh, are the ways of a man, —and, all his tracks, doth he consider:
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 His own iniquities, shall entrap him with the lawless, and, by the cords of his own sin, shall he be seized.
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 He, shall die, for lack of discipline, and, by the abounding of his perversity, shall he be lost.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
