Job 5
1 Call, I pray thee—is there one to answer thee? Or, to which of the holy ones, wilt thou turn?
Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
2 For, to the foolish man, death is caused by vexation, and, the simple one, is slain by jealousy.
Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
3 I, have seen the foolish taking root, and then hath his home decayed, in a moment:
Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
4 His children are far removed from safety, and they are crushed in the gate, and there is none to deliver:
Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
5 Whose harvest, the hungry, eateth up, and, even out of thorn hedges, he taketh it, and the snare gapeth for their substance.
Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
6 For sorrow, cometh not forth out of the dust, —nor, out of the ground, sprouteth trouble.
Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
7 Though, man, to trouble, were born, as, sparks, on high, do soar,
Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
8 Yet indeed, I, would seek unto El, and, unto Elohim, would I set forth any cause: —
Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
9 Who doeth great things, beyond all search, —Wondrous things, till they cannot be recounted;
Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
10 Who giveth rain, upon the face of the earth, and sendeth forth waters, over the face of the open fields;
Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
11 Setting the lowly on high, and, mourners, are uplifted to safety;
Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
12 Who doth frustrate the schemes of the crafty, that their hands cannot achieve abiding success;
Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
13 Who captureth the wise in their own craftiness, yea the headlong counsel of the crooked:
Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
14 By day, they encounter darkness, and, as though it were night, they grope at high noon.
Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
15 But he saveth from the sword, out of their mouth, and, out of the hand of the strong, the needy.
Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
16 Thus to the poor hath come hope, and, perversity, hath shut her mouth.
Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
17 Lo! how happy is the man whom God correcteth! Therefore, the chastening of the Almighty, do not thou refuse;
Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
18 For, he, woundeth that he may bind up, He smiteth through, that, his own hands, may heal.
Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
19 In six troubles, he will rescue thee, and, in seven, there shall smite thee no misfortune:
Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
20 In famine, he will ransom thee from death, and in battle from the power of the sword;
Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
21 During the scourge of the tongue, shalt thou be hid, neither shalt thou be afraid of destruction when it cometh;
Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
22 At destruction and at hunger, shalt thou laugh, and, of the wild beast of the earth, be not thou afraid;
Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
23 For, with the stones of the field, shall be thy covenant, and, the wild beast of the field, hath been made thy friend;
Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
24 And thou shalt know that, at peace, is thy tent, and shalt visit thy fold, and miss nothing;
Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
25 And thou shalt know, that numerous is thy seed, and, thine offspring, like the young shoots of the field.
Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
26 Thou shalt come, yet robust, to the grave, as a stack of sheaves mounteth up in its season.
Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
27 Lo! as for this, we have searched it out—so, it is, Hear it, and know, thou, for thyself.
Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.
