Job 23

1 Then responded Job, and said: —

Job vastasi ja sanoi:

2 Even to-day, is my complaint rebellion? His hand, is heavier than my groaning.

"Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

3 Oh that I knew where I might find him! I would come even unto his dwelling-place;

Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

4 I would set out, before him, a plea, and, my mouth, would I fill with arguments;

Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

5 I would note the words wherewith he would respond to me, and would mark what he would say to me.

Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

6 Would he, with fulness of might, contend with me? Nay, surely, he, would give heed to me!

Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

7 There an upright man, might reason with him, so should I deliver myself completely from my judge.

Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

8 Behold! eastward, I go, but he is not there, and, westward, but I perceive him not;

Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

9 On the north, where he worketh, but I get no vision, He hideth himself on the south that I cannot see him.

jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

10 But, he, knoweth the way that I choose, Having tried me, as gold, I shall come forth.

Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

11 Of his steps, my foot taketh hold, His way, have I kept, and not swerved;

Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

12 The command of his lips, and would not go back, and, in my bosom, have I treasured the words of his lips.

Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

13 But, he, is one, and who can turn him? What his soul desired, he hath done.

Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

14 Surely he will accomplish what is decreed for me, and, many such things, hath he in store.

Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

15 For this cause, from his presence, am I driven in fear, I diligently consider and am kept back from him in dread:

Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

16 Yea, GOD, hath made timid my heart, and, the Almighty, hath put me in terror.

Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

17 Because I was not cut off before the darkness, nor, before my face, did the gloom form a shroud.

Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."