Job 10
1 My soul doth loathe my life, —I let loose my complaint, I speak, in the bitterness of my soul.
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 I say unto GOD, Do not hold me guilty, Let me know, on what account thou contendest with me!
minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Is it seemly in thee, that thou shouldst oppress? that thou shouldst despise the labour of thine own hand, when, upon the counsel of the lawless, thou hast shone?
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Eyes of flesh, hast thou? or, as a mortal seeth, seest thou?
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 As the days of a mortal, are thy days? or, thy years, as the days of a man?
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 That thou shouldst seek for mine iniquity, and, for my sin, shouldst make search:
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 Though it is, within thine own knowledge, that I would not be lawless, and, none, out of thy hand, can deliver?
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 Thine own hands, shaped me, and made me, all in unison round about, and yet thou hast confounded me.
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Remember, I pray thee, that, as clay, thou didst make me, and, unto dust, thou wilt cause me to return.
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Didst thou not, like milk, pour me forth? and, as cheese, curdle me?
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 With skin and flesh, clothe me? and, with bones and sinews, interweave me?
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 Life and lovingkindness, thou didst bestow upon me, —and, thy watchful care, preserved my breath.
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 Yet, these things, thou didst hide in thy heart, I know that, this, hath been with thee!
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 If I have sinned, then couldst thou watch me, and, from mine iniquity, thou wouldst not acquit me:
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 If I have been lawless, alas for me! Or, if I am righteous, I will not lift up my head, Surfeited with shame, look thou then on my humiliation.
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 When it is lifted up, like a howling lion, thou dost hunt me, Then again thou dost shew thyself marvellous against me.
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 Thou renewest thy witnesses before me, and dost increase thy vexation with me, Relays—yea an army, is with me.
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 Wherefore then, from the womb, didst thou bring me forth? I might have breathed my last, and, no eye, have seen me.
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 As though I had not been, should I have become, —from the womb to the grave, might I have been borne.
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Are not my days, few?—then forbear, and set me aside, that I may brighten up for a little;
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 Before I go, and not return, unto a land of darkness and death-shade:
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 A land of obscurity, like thick darkness, of death-shade and disorder, and which shineth like thick darkness.
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
