Isaiah 15
1 The oracle on Moab: Because, in a night, was laid waste Ar of Moab—destroyed! Because, in a night, was laid waste Kir of Moab—destroyed,
Tämä on Moabin kuorma: yöllä tulee hävitys Arin Moabissa, se on jo pois; yöllä tulee hävitys Kirin Moabissa, se on jo pois.
2 He hath gone up to Bayith and Dibon, to the high places, to weep, —On Nebo and on Medeba, Moab is howling, On all their heads, a baldness, Every beard, clipped.
Bat ja Dibon menevät ylös kukkulalle itkemään, ja Moab suremaan Neboa ja Metbaa; kaikki päät ovat ajellut, koko parta on leikattu.
3 In their streets, have they girded them with sackcloth, —On their housetops, and in their broadways, every one is howling—melting in tears;
Kaduillansa käyvät he kiedottuina säkkeihin: kattoinsa päällä ja kaduilla he kaikki itsiänsä surkuttelevat ja tulevat itkein alas.
4 And Heshbon, hath made outcry, and Elealeh, Unto Jahaz, hath been heard their voice, —For this cause, do the armed men of Moab roar, Every man’s soul, quivereth to him.
Hesboni ja Elale huutavat, niin että heidän äänensä kuuluu hamaan Jahtsaan; sentähden asettenkantajat surkuttelevat itsiänsä Moabissa, että heidän sielullensa käy nurin.
5 Mine own heart, for Moab continueth to make outcry, Her fugitive, as far as Zoar, is like a heifer of three years; For the accent of Luhith, with weeping, they ascend, For by the way of Horonaim—an outcry of destruction, they excite;
Minun sydämeni huutaa Moabia, heidän kulkiansa pakenevat aina Zoariin, kolmikarjaista lehmää; sillä he menevät Luhitin paltaan ja itkevät, ja tiellä Horonaimiin päin nousee vaikia huuto.
6 For, the waters of Nimrim, shall become desolation, —For grass, hath dried up, Herbage hath failed, Green thing, hath not sprung up!
Sillä Nimrimin vedet kuivuvat, niin että heinä siellä kuivettuu, ja ruoho lakastuu; ja ei yhtään viheriäistä ruohoa kasva.
7 For this cause, the savings they had made and that which they had stored, Over the torrent-bed of the willows, shall they bear them.
Sillä ne tavarat, jotka he koonneet ovat, ja kansa, jonka he varustaneet ovat, viedään pajuojan ylitse.
8 For the outcry hath gone round the boundary of Moab, —As far as Eglaim, the howling thereof, And to Beer-elim, the howling thereof.
Huuto hajoo Moabin rajoja ympäri, he itkevät hamaan Eglaimiin, ja itkevät Elimin kaivon tykönä;
9 For the waters of Dimon, are full of blood, For I will lay upon Dimon new troubles, —To the escaped of Moab, the lions, Even to the survivors on the soil.
Että Dimonin vedet ovat verta täynnä. Siihen minä tahdon vielä enempi antaa tulla Dimonin päälle, ja myös heidän päällensä, jotka Moabin jalopeuralta päässeet ovat, ja jääneiden päälle maassa.
