Psalms 74
1 A maskil of Asaph. Why, O God, have you spurned us forever? Why smokes your wrath against the sheep of your pasture?
Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
2 Remember the community you purchased of old to become by redemption the tribe of your heritage, Zion, the mountain you made your home.
Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
3 Rouse yourself, visit its ruins complete. In the temple the foe has made havoc of all things.
Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
4 Like lions your enemies roared through your house, replacing our symbols by signs of their own,
Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
5 hacking, like woodsmen who lift axes on thickets of trees,
Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
6 smashing with hatchets and hammers all of its carved work together.
Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
7 They have set your temple on fire, to the very ground they have outraged the place where lives your name.
He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
8 They have said in their heart, ‘Let us utterly crush them.’ They have burned all the houses of God in the land.
He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
9 No symbol of ours do we see any more: no prophet is there any more, none is with us who knows how long.
Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
10 How long, O God, is the foe to insult? Shall the enemy spurn your name forever?
Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
11 Why, O Lord, do you hold back your hand, why keep your right hand in the folds of your robe?
Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
12 Yet God is our king from the ancient days, in the midst of the earth working deeds of salvation.
Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
13 It was you who did cleave the sea by your might, and shatter the heads of the ocean monsters.
Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
14 It was you who did crush many-headed Leviathan, and give him as food to the beasts of the wilderness.
Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
15 It was you who did cleave the fountains and torrents; it was you who did dry the perennial streams.
Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
16 Yours is the day; yours, too, is the night, it was you who did establish the sun and the star.
Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
17 It was you who did fix all the borders of earth: summer and winter it’s you who have made them.
Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
18 Yet, for all this, the foe has insulted you, Lord, and a nation of fools has reviled your name.
Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
19 Do not give your dove to the beasts, do not forget your afflicted forever.
Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
20 Look to the sleek ones – how full they are: the dark places of earth are the dwellings of violence.
Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
21 O let not the downtrodden turn back ashamed: let the poor and the needy sing praise to your name.
Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
22 Arise, God, and defend your cause: remember how fools all the day insult you.
Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
23 Do not forget the uproar of your enemies, the din of your foes that ascends evermore.
Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
