Psalms 142

1 A maskil of David, while he was in the cave, a prayer. Loudly I cry to the Lord: to the Lord plead loudly for mercy,

Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.

2 I pour my complaint before him, I tell my troubles to him.

Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.

3 When my spirit is faint within me, my path is known to you. In the way I am wont to walk in, they have hidden a trap for me.

Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

4 I look to the right and the left; but not a friend have I. No place of refuge is left me, not a man to care for me.

Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.

5 So I cry to you, O Lord: I say, ‘My refuge are you, all I have in the land of the living.’

Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.

6 Attend to my piercing cry, for very weak am I. Save me from those who pursue me, for they are too strong for me.

Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.

7 Free me from prison, that I may give thanks to your name, for the righteous are patiently waiting till you show your bounty to me.

Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.