Psalms 109
1 For the leader. Of David, a psalm. O God whom I praise, keep not silence;
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 for their wicked mouths they have opened against me, they speak to me with tongues that are false,
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 they beset me with words of hatred, and fight without cause against me.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 My love they requite with hostility, while for them I lift up my prayer.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 Evil for good they reward me, and hatred for my love.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 ‘Set over him one who is godless,’ they say, ‘an opponent at his right hand.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 From his trial let him come forth guilty, may his prayer be counted as sin.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Grant that his days may be few, that his office be seized by another.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Grant that his children be fatherless, and that his wife be a widow.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Up and down may his children go begging, expelled from their desolate home.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 May all that he owns be seized by the creditor may strangers plunder the fruits of his toil.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 ‘May none extend to him kindness, or pity his fatherless children.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 His descendants be doomed to destruction! Blotted out be his name in one generation!
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 May his father’s guilt be remembered, and his mother’s sin not blotted out:
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 on record always before the Lord, and his memory root from the earth;
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 for he gave no thought to show kindness, but pursued the poor and the needy, drove the downhearted to death.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 ‘May the curses he loved light upon him, may the blessings he loathed be afar.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Like a garment he clothed him with curses; may they pierce to his inwards like water, and cling to his bones like oil.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Let them be like the robe he wraps round him, like the belt he wears every day.’
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 Be this the reward of my adversaries, of those who speak evil against me.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 But you, Lord my God, be true to your name, deal kindly with me; in your gracious kindness save me.
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 For I am poor and needy, and my heart is wounded within me.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 I am gone like a lengthening shadow, I am shaken off like a locust.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 My knees totter from fasting, my flesh is shrivelled and spare.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 They heap insults upon me: when they see me, they shake their head.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Help me, O Lord my God, and save me in your kindness.
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 Teach them that this is your hand, and your own doing, O Lord.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Let them curse, if only you bless. Put my assailants to shame, and make your servant glad.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 My opponents be clothed with dishonour, and wrapped in a robe of shame.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 I give thanks to you, Lord, with loud voice, I give praise in the midst of the throng;
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 for he stands by the poor, at his right hand, to save them from those who condemn them.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
