Psalms 101

1 Of David, a psalm. If kindness and justice I sing, making melody to you, Lord.

Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.

2 I would look to the way that is blameless, and make it my own. Within my own house I would walk with an innocent heart.

Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä.

3 I would never direct my eyes to a thing that is base. The impulse to stray I abhor it shall not cling to me.

En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua.

4 Far from me be perverseness of heart, or kinship with evil.

Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.

5 Who slanders their neighbour in secret, I bring them to silence: haughty looks and proud hearts I will not abide.

Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.

6 I will favour the true in the land, they shall live in my court. Those who walk in a way that is blameless will be my attendant.

Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani.

7 No one will live in my house who practises guile. No one that speaks a lie will abide in my presence.

Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä.

8 Morn by morn I will wholly wipe out all the bad in the land, and cut off from the Lord’s own city all workers of evil.

Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.