Luke 5
1 Once, when the people were pressing round Jesus as they listened to God’s message, he happened to be standing by the shore of the Lake of Gennesaret, and saw two boats close to the shore.
Niin tapahtui, kuin kansa tunki hänen tykönsä, kuulemaan Jumalan sanaa, että hän seisoi Genesaretin meren tykönä.
2 The fishermen had gone away from them and were washing the nets.
Ja näki kaksi venhettä olevan meren tykönä; mutta kalamiehet olivat niistä lähteneet ja pesivät verkkoja.
3 So, getting into one of the boats, which belonged to Simon, Jesus asked him to push off a little way from the shore, and then sat down and taught the people from the boat.
Niin hän meni yhteen venheeseen, joka oli Simonin, ja käski hänen vähän maasta laskea ulos; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.
4 When he had finished speaking, he said to Simon, ‘Push off into deep water, and throw out your nets for a haul.’
Mutta kuin hän lakkasi puhumasta, sanoi hän Simonille: vie syvälle, ja heittäkää verkkonne apajalle.
5 ‘We have been hard at work all night, Sir,’ answered Simon, ‘and have not caught anything, but, at your bidding, I will throw out the nets.’
Ja Simon vastaten sanoi hänelle: Mestari! me olemme kaiken yön työtä tehneet ja emme mitään saaneet; mutta sinun käskystäs minä heitän ulos verkon.
6 They did so, and enclosed such a great shoal of fish that their nets began to break.
Ja kuin he sen tekivät, sulkivat he suuren kalain paljouden, ja heidän verkkonsa repesi.
7 So they signalled to their partners in the other boat to come and help them; and they came and filled both the boats so full of fish that they were almost sinking.
Ja he viittasivat kumppaneillensa, jotka olivat toisessa venheessä, tulemaan ja auttamaan heitä. Ja he tulivat ja täyttivät molemmat venheet, niin että he rupesivat vajoomaan.
8 When Simon Peter saw this, he threw himself down at Jesus’ knees, exclaiming, ‘Master, leave me, for I am a sinful man!’
Kuin Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jesuksen polvien tykö, sanoen: Herra, mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen.
9 For he and all who were with him were lost in amazement at the haul of fish which they had made;
Sillä hämmästys oli hänen käsittänyt ja kaikki, jotka hänen kanssaan olivat, kalan saaliin tähden, jonka he saaneet olivat,
10 and so, too, were James and John, Zebedee’s sons, who were Simon’s partners. ‘Do not be afraid,’ Jesus said to Simon, ‘from today you will catch people.’
Niin myös Jakobin ja Johanneksen, Zebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kumppanit. Ja Jesus sanoi Simonille: älä pelkää, tästedes sinä saat ihmisiä.
11 And, when they had brought their boats to shore, they left everything, and followed him.
Ja he vetivät venheet maalle ja antoivat ylön kaikki, ja seurasivat häntä.
12 On one occasion Jesus was staying in a town, when he saw a man who was covered with leprosy. When the leper saw Jesus, he threw himself on his face and implored his help, ‘Master, if only you are willing, you are able to make me clean.’
Ja tapahtui, kuin hän oli yhdessä kaupungissa, katso, niin siinä oli mies spitalia täynnä; ja kuin hän näki Jesuksen, lankesi hän kasvoillensa, rukoili häntä, sanoen: Herra, jos sinä tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.
13 Stretching out his hand, Jesus touched him, saying as he did so, ‘I am willing; become clean.’ Instantly the leprosy left the man;
Ja hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, sanoen: minä tahdon, ole puhdas! Ja kohta spitali läksi hänestä.
14 and then Jesus impressed on him that he was not to say a word to anyone, ‘but,’ he added, ‘set out and show yourself to the priest, and make the offerings for your cleansing, in the manner directed by Moses, as evidence of your cure.’
Ja hän kielsi hänen kellenkään sanomasta: vaan mene, (sanoi hän) ja osoita itses papille, ja uhraa sinun puhditukses edestä, niin kuin Moses käski, heille todistukseksi.
15 However, the story about Jesus spread all the more, and great crowds came together to listen to him, and to be cured of their illnesses;
Niin sanoma levisi enemmin hänestä, ja paljo kansaa kokoontui kuulemaan ja että he parannettaisiin häneltä taudeistansa.
16 but Jesus used to withdraw to lonely places and pray.
Mutta hän meni korpeen, ja rukoili.
17 On one of those days, when Jesus was teaching, some Pharisees and Doctors of the Law were sitting near by. (They had come from all the villages in Galilee and Judea, and from Jerusalem; and the power of the Lord was on Jesus, so that he could work cures.)
Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin hän opetti, ja Pharisealaiset myös istuivat ja lainopettajat, jotka tulleet olivat jokaisesta Galilean ja Juudean kylästä ja Jerusalemista: ja Herran voima oli parantamassa heitä;
18 And there some men brought on a bed a man who was paralysed. They tried to get him in and lay him before Jesus;
Ja katso, miehet kantoivat vuoteessa ihmisen, joka oli halvattu, ja he pyysivät häntä viedä sisähälle ja panna hänen eteensä.
19 but, finding no way of getting him in owing to the crowd, they went up on the roof and lowered him through the tiles, with his pallet, into the middle of the people and in front of Jesus.
Ja kuin ei he löytäneet kansan tähden, kusta puolesta he olisivat hänen saaneet sisälle, astuivat he katon päälle ja laskivat hänen lävitse katon vuoteinensa juuri Jeesuksen eteen.
20 When he saw their faith, Jesus said, ‘Friend, your sins have been forgiven you.’
Ja kuin hän näki heidän uskonsa, sanoi hän sille: ihminen, sinun syntis anteeksi annetaan sinulle.
21 The teachers of the Law and the Pharisees began debating about this. ‘Who is this man who speaks so blasphemously?’ they asked. ‘Who can forgive sins except God?’
Ja kirjanoppineet ja Pharisealaiset rupesivat ajattelemaan, sanoen: kuka tämä on, joka pilkkasanoja puhuu? kuka voi synnit antaa anteeksi, paitsi ainoastaan Jumala?
22 When Jesus became aware of the way in which they were debating, he turned to them and exclaimed, ‘What are you debating with yourselves?
Mutta kuin Jesus tunsi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille: mitä te ajattelette sydämessänne?
23 Which is the easier? – to say “Your sins have been forgiven you”? Or to say “Get up, and walk”?
Kumpi on keveämpi? sanoa: sinun syntis anteeksi annetaan sinulle! taikka sanoa: nouse ja käy!
24 But so that you may know that the Son of Man has power on earth to forgive sins’ – he spoke to the paralysed man – ‘To you I say, Get up, and take up your pallet, and go to your home.’
Vaan että te tietäisitte Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa (sanoi hän halvatulle: ) minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias!
25 Instantly the man stood up before their eyes, took up what he had been lying on, and went to his home, praising God.
Ja hän nousi kohta heidän nähtensä ja korjasi vuotehensa, jossa hän maannut oli, ja meni kotiansa, kunnioittain Jumalaa.
26 The people, one and all, were lost in amazement, and praised God; and in great awe they said, ‘We have seen marvellous things today!’
Ja suuri hämmästys tuli kaikkiin ja kunnioittivat Jumalaa, ja he täytettiin pelvolla, sanoen: me näimme tänäpänä kamalia.
27 After this, Jesus went out; and he noticed a tax-gatherer, named Levi, sitting in the tax office, and said to him, ‘Follow me.’
Sitte läksi hän ulos ja näki Publikanin nimeltä Levin, istuvan tullihuoneessa, ja sanoi hänelle: seuraa minua!
28 Levi left everything and got up and followed him.
Ja hän antoi ylön kaikki, nousi ja seurasi häntä.
29 And Levi gave a great banquet at his house, in honour of Jesus; and a large number of tax collectors and others were having dinner with them.
Ja Levi teki hänelle kotonansa suuren pidon, ja paljo Publikaneja ja muita atrioitsivat heidän kanssansa.
30 The Pharisees and the teachers of the Law belonging to their party complained of this to the disciples of Jesus.
Ja heidän kirjanoppineensa ja Pharisealaiset napisivat hänen opetuslapsiansa, sanoen: miksi te Publikanien ja syntisten kanssa syötte ja juotte?
31 In answer Jesus said, ‘It is not those who are well who need a doctor, but those who are ill.
Ja Jesus vastaten sanoi heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
32 I have not come to call the religious, but the outcast, to repent.’
En ole minä tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisiä parannukseen.
33 ‘John’s disciples,’ they said to Jesus, ‘Often fast and say prayers, and so do the disciples of the Pharisees, while yours are eating and drinking!’
Niin he sanoivat hänelle: miksi Johanneksen opetuslapset usein paastoavat ja rukouksia pitävät, niin myös Pharisealaisten (opetuslapset), mutta sinun syövät ja juovat?
34 But Jesus answered them, ‘Can you make the groom’s friends fast while the groom is with them?
Mutta hän sanoi heille: ette voi hääjoukkoa niinkauvan paastoomaan vaatia, kuin ylkä on heidän kanssansa.
35 But the days will come – a time when the groom will be taken away from them; and they will fast then, when those days come.’
Mutta päivät tulevat, että ylkä otetaan heiltä pois, silloin pitää heidän paastooman niinä päivinä.
36 Then, as an illustration, Jesus said to them, ‘No one ever tears a piece from a new garment and puts it on an old one; for, if they do, they will not only tear the new garment, but the piece from the new one will not match the old.
Mutta hän sanoi myös heille vertauksen: ei paikkaa kenkään uuden veran tilalla vanhaa vaatetta: muutoin myös se uusi repäisee, ja uusi paikka ei sovi vanhaan.
37 And no one puts new wine into old wine-skins; for, if they do, the new wine will burst the skins, and the wine itself will run out, and the skins be lost.
ja ei pane kenkään nuorta viinaa vanhoihin leileihin: muutoin nuori viina rikkoo leilit, ja se vuotaa ulos, ja leilit turmellaan.
38 But new wine must be put into fresh skins.
Mutta nuorta viinaa pitää pantaman uusiin leileihin: niin ne molemmat tallella ovat.
39 No one after drinking old wine wishes for new. “No,” they say, “the old is excellent.”’
Ja ei tahdo kenkään, joka juo vanhaa viinaa, kohta nuorta juoda; sillä hän sanoo: vanha on parempi.
