Hosea 11
1 When Israel was young, then I began to love him, and out of Egypt I called my son.
Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.
2 The more I called them, the further they went away from me. They kept sacrificing to Baals and making offerings to idols.
Aina kun kutsujat heitä kutsuivat, he menivät pois heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille.
3 Yet it was I who taught Ephraim to walk, taking them up in my arms, but they did not know that I healed them.
Minä opetin Efraimin kävelemään. -Hän otti heidät käsivarsillensa. -Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin.
4 With humane cords I ever drew them, with bands of love. I was to them as one who lifts up the yoke from off their jaws, and bending toward them, I gave them food to eat.
Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.
5 No! They return to the land of Egypt, Assyria will be their king, for they have refused to return to me.
Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan, eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?
6 Therefore the swords will whirl in their cities, will devour in their fortresses.
Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa, on hävittävä hänen salpansa, on syövä syötävänsä, heidän neuvonpiteittensä takia.
7 For my people are bent in rebellion against me, even if they call on the Most High he will not raise them.
Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny.
8 How can I give you up, Ephraim! Give you over, Israel! How am I to give you up as Admah! Make you like Zeboim! My heart asserts itself, my sympathies are all aglow.
Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.
9 I will not carry into effect the fierceness of my anger, I will not turn to destroy Ephraim, for God am I, and not man, holy in the midst of you, therefore I will not consume.
En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa.
10 They will follow after the Lord. Like a lion he will roar, and when he roars his children will come trembling from the west.
Ja he vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona-niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.
11 They will come trembling like the birds from Egypt, like doves from the land of Assyria. And I will bring them back to their houses, – declares the Lord.
Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa, sanoo Herra.
12 Ephraim has encompassed me with falsehood, and the house of Israel with deceit. But Judah still wanders with God faithful to the Holy One.
Efraim on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone vilpillä. Juuda juoksee yhä valtoimena, välittämättä Jumalasta, Pyhästä, Totisesta.
