Luke 17
1 And he said to his disciples, It is impossible but that stumbling-blocks will come; but woe to him through whom they come!
Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
2 It were better for him to have a millstone hung round his neck, and be cast into the sea, than to cause one of these little ones to fall away.
Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
3 Take heed to yourselves. If thy brother sin, rebuke him; and if he repent, forgive him.
Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
4 And if he sin against thee seven times in a day, and seven times turn to thee, saying, I repent, thou shalt forgive him.
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
5 And the apostles said to the Lord, Give us more faith.
Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
6 But the Lord said, If ye had faith as a grain of mustard, ye might say to this sycamine-tree, Be plucked up by the roots, and planted in the sea! and it would obey you.
Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
7 And which of you having a servant plowing, or feeding cattle, will say to him, when he hath come in from the field, Come immediately and place thyself at table?
Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
8 Will he not rather say to him, Make ready wherewith I may sup, and gird thyself and serve me till I have eaten and drunken, and afterward thou shalt eat and drink?
Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
9 Doth he owe any thanks to that servant, because he did what was commanded?
Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
10 So also do ye, when ye have done all that hath been commanded you, say, We are unprofitable servants; we have done what we were bound to do.
Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
11 And it came to pass, as he was going to Jerusalem, that he was traveling on the confines of Samaria and Galilee.
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
12 And as he entered into a certain village, there met him ten lepers, who stood afar off.
Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
13 And they lifted up their voice, saying, Jesus, Master, have pity on us.
Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
14 And when he saw them, he said to them, Go, show yourselves to the priests. And it came to pass, that, as they were on their way, they were cleansed.
Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
15 And one of them, perceiving that he was freed from his disease, turned back, giving glory to God with a loud voice;
Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
16 and he fell down on his face at his feet, giving thanks to him; and he was a Samaritan.
Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
17 And Jesus answering said, Were not the ten cleansed? Where are the nine?
Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
18 Were there none found returning to give glory to God but this foreigner?
Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
19 And he said to him, Rise and go; thy faith hath made thee well.
Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
20 And being asked by the Pharisees when the kingdom of God was coming, he answered them and said, The kingdom of God cometh not in such a manner as to be watched for;
Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21 nor will they say, Lo here! or there! for behold, the kingdom of God is in the midst of you.
Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
22 And he said to the disciples, The days will come, when ye will desire to see one of the days of the Son of man, and will not see it.
Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
23 And they will say to you, Lo there! lo here! Go not away, and follow not.
Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
24 For as the lightning, that lighteneth out of one part under heaven, shineth to the other part under heaven, so will the Son of man be in his day.
Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
25 But first he must suffer much, and be rejected by this generation.
Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
26 And as it was in the days of Noah, so will it be also in the days of the Son of man.
Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
27 They ate, they drank, they married, they were given in marriage, until the day when Noah entered the ark, and the flood came and destroyed them all.
He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28 In like manner, as it was in the days of Lot; they ate, they drank, they bought, they sold, they planted, they builded;
Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
29 but on the day when Lot went out of Sodom, it rained fire and brimstone from heaven, and destroyed them all.
Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
30 Thus will it be in the day when the Son of man is revealed.
Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
31 In that day, let not him who is upon the house-top, and whose furniture is in the house, come down to take it away; and he that is in the field, let him likewise not turn back.
Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
32 Remember Lot's wife.
Muistakaa Lotin emäntää.
33 Whoever shall seek to save his life will lose it; and whoever shall lose it will preserve it.
Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
34 I tell you, In that night there will be two men on one bed; one will be taken, and the other will be left.
Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
35 Two women will be grinding together; one will be taken, and the other left.
Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
37 And they answering say to him, Where, Lord? And he said to them, Where the body is, there also will the eagles be gathered together.
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
