2 Samuel 5
1 Then came all the tribes of Israel to David unto Hebron, and spoke, saying, Behold us, thy bone and thy flesh are we;
Sitten kaikki Israelin sukukunnat tulivat Daavidin luo Hebroniin ja sanoivat näin: "Katso, me olemme sinun luutasi ja lihaasi.
2 Already yesterday, and even before, when Saul was king over us, thou wast the one that led out and brought in Israel: And the Lord said to thee, Thou shalt indeed feed my people Israel, and thou shalt be a chief over Israel.
Jo kauan sitten, Saulin vielä ollessa kuninkaanamme, sinä saatoit Israelin lähtemään ja tulemaan. Ja sinulle on Herra sanonut: 'Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinä olet oleva Israelin ruhtinas'."
3 Thus came all the elders of Israel to the king unto Hebron; and king David made a covenant with them in Hebron before the Lord: and they anointed David as king over Israel.
Ja kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan tykö Hebroniin, ja kuningas Daavid teki heidän kanssaan liiton Hebronissa, Herran edessä; ja sitten he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.
4 Thirty years was David old when he became king, [and] forty years he reigned.
Daavid oli kolmenkymmenen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi neljäkymmentä vuotta.
5 In Hebron he reigned over Judah seven years and six months: and in Jerusalem he reigned thirty and three years over all Israel and Judah.
Hebronissa hän hallitsi Juudaa seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta, ja Jerusalemissa hän hallitsi koko Israelia ja Juudaa kolmekymmentä kolme vuotta.
6 And the king and his men went to Jerusalem against the Jebusites, the inhabitants of the land; who said unto David, as followeth, Thou shalt not come in hither, except thou [first] remove away the blind and the lame: meaning, David cannot come in hither.
Ja kuningas meni miehinensä Jerusalemiin jebusilaisia vastaan, jotka asuivat siinä maassa. He sanoivat Daavidille näin: "Tänne sinä et tule, vaan sokeat ja ontuvat karkoittavat sinut sanomalla: 'Ei tule Daavid tänne'".
7 Nevertheless David captured the strong-hold of Zion; the same is the city of David.
Mutta Daavid valloitti Siionin vuorilinnan, se on Daavidin kaupungin.
8 And David said on that day, Whosoever will smite the Jebusites, and reach the aqueduct and the lame and the blind, that are hateful to David's soul, —Wherefore people usually say, The blind and the lame shall not come into the house.
Ja Daavid sanoi sinä päivänä: "Jokainen, joka surmaa jebusilaisen ja tunkeutuu vesijohdolle asti, hän voittaa ne sokeat ja ontuvat, joita Daavid vihaa". Sentähden on tapana sanoa: "Sokea ja ontuva älköön tulko taloon".
9 And David dwelt in the fort, and he called it “The City of David.” And David built [it] round about from the Millo and inward.
Sitten Daavid asettui vuorilinnaan ja kutsui sen Daavidin kaupungiksi. Ja Daavid rakenteli sitä yltympäri, Millosta sisälle päin.
10 And David went on, and became greater and greater, and the Lord the God of hosts was with him.
Ja Daavid tuli yhä mahtavammaksi, ja Herra, Jumala Sebaot, oli hänen kanssansa.
11 And Hiram the king of Tyre sent messengers to David, and cedar-trees, and carpenters, and stone-masons: and they built a house for David.
Hiiram, Tyyron kuningas, lähetti sanansaattajat Daavidin luo sekä setripuita, puuseppiä ja kivenhakkaajia; ja nämä rakensivat Daavidille palatsin.
12 And David felt conscious that the Lord has established him as king over Israel, and that he had exalted his kingdom for the sake of his people Israel.
Ja Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänet Israelin kuninkaaksi ja korottanut hänen kuninkuutensa kansansa Israelin tähden.
13 And David took yet more concubines and wives out of Jerusalem, after he was come from Hebron; and there were born to David yet [more] sons and daughters.
Ja Hebronista tultuaan Daavid otti Jerusalemista vielä useampia sivuvaimoja ja vaimoja. Ja Daavidille syntyi vielä poikia ja tyttäriä.
14 And these are the names of those that were born unto him in Jerusalem: Shammua', and Shobab, and Nathan, and Solomon,
Ja nämä ovat niiden poikien nimet, jotka syntyivät hänelle Jerusalemissa: Sammua, Soobab, Naatan, Salomo,
15 And Yibchar, and Elishua', and Nepheg, and Yaphia',
Jibhar, Elisua, Nefeg, Jaafia,
16 And Elishama', and Elyada', and Eliphelet.
Elisama, Eljada ja Elifelet.
17 But when the Philistines heard that the people had anointed David as king over Israel, all the Philistines came up to seek David: and David heard of it, and went down to the strong-hold.
Mutta kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, lähtivät kaikki filistealaiset etsimään Daavidia. Kun Daavid sen kuuli, meni hän alas vuorilinnaan.
18 The Philistines also came and spread themselves out in the valley of Rephaim.
Kun filistealaiset olivat tulleet ja levittäytyneet Refaimin tasangolle,
19 And David asked counsel of the Lord, saying, shall I go up against the Philistines? wilt thou deliver them into my hand? And the Lord said unto David, Go up; for I will certainly deliver the Philistines into thy hand.
kysyi Daavid Herralta: "Menenkö minä filistealaisia vastaan? Annatko sinä heidät minun käsiini?" Ja Herra sanoi Daavidille: "Mene, sillä minä annan filistealaiset sinun käsiisi".
20 And David came to Ba'al-perazim, and David smote them there, and said, The Lord hath broken down my enemies before me, as a breach [is made by] water. Wherefore he called the name of that place Ba'al-perazim.
Niin Daavid tuli Baal-Perasimiin. Ja siellä Daavid voitti heidät ja sanoi: "Herra on murtanut viholliseni minun edessäni, niinkuin vedet murtavat". Siitä sen paikan nimeksi tuli Baal-Perasim.
21 And they left behind there their idols, and David and his men burnt them.
He jättivät siihen epäjumalankuvansa, ja Daavid ja hänen miehensä veivät ne pois.
22 And the Philistines came up once again, and spread themselves out in the valley of Rephaim.
Mutta filistealaiset tulivat vielä kerran ja levittäytyivät Refaimin tasangolle.
23 And when David asked counsel of the Lord, he said, Thou shalt not go up; but turn about and fall in the rear of them, and come upon them opposite to the mulberry-trees.
Niin Daavid kysyi Herralta, ja hän vastasi: "Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidät takaapäin ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden puolelta.
24 And it shall be, when thou hearest the sound of walking on the top of the mulberry-trees, that thou shalt then bestir thyself; for then will the Lord go out before thee, to smite in the camp of the Philistines.
Ja kun kuulet astunnan kahinan balsamipuiden latvoista, niin ryntää nopeasti, sillä silloin Herra on käynyt sinun edelläsi tuhotakseen filistealaisten leirin."
25 And David did so, as the Lord had commanded him; and he smote the Philistines from Geba' until thou comest to Gezer.
Daavid teki, niinkuin Herra oli häntä käskenyt; ja hän voitti filistealaiset ja ajoi heitä takaa Gebasta aina Geseriin saakka.
