Proverbs 26
1 As snow in summer, and as rain in harvest, so honour is not seemly for a fool.
Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
2 As the wandering sparrow, as the flying swallow, so the curse that is causeless shall come home.
Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
3 A whip for the horse, a bridle for the ass, and a rod for the back of fools.
Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
4 Answer not a fool according to his folly, lest thou also be like unto him.
Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
5 Answer a fool according to his folly, lest he be wise in his own eyes.
Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
6 He that sendeth a message by the hand of a fool cutteth off his own feet, and drinketh damage.
Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
7 The legs hang limp from the lame; so is a parable in the mouth of fools.
Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
8 As a small stone in a heap of stones, so is he that giveth honour to a fool.
Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
9 As a thorn that cometh into the hand of a drunkard, so is a parable in the mouth of fools.
Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
10 A master performeth all things; but he that stoppeth a fool is as one that stoppeth a flood.
Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
11 As a dog that returneth to his vomit, so is a fool that repeateth his folly.
Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
12 Seest thou a man wise in his own eyes? there is more hope of a fool than of him.
Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13 The sluggard saith: 'There is a lion in the way; yea, a lion is in the streets.'
Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
14 The door is turning upon its hinges, and the sluggard is still upon his bed.
Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
15 The sluggard burieth his hand in the dish; it wearieth him to bring it back to his mouth.
Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
16 The sluggard is wiser in his own eyes than seven men that give wise answer.
Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
17 He that passeth by, and meddleth with strife not his own, is like one that taketh a dog by the ears.
Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
18 As a madman who casteth firebrands, arrows, and death;
Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
19 So is the man that deceiveth his neighbour, and saith: 'Am not I in sport?'
on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
20 Where no wood is, the fire goeth out; and where there is no whisperer, contention ceaseth.
Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
21 As coals are to burning coals, and wood to fire; so is a contentious man to kindle strife.
Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
22 The words of a whisperer are as dainty morsels, and they go down into the innermost parts of the body.
Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
23 Burning lips and a wicked heart are like an earthen vessel overlaid with silver dross.
Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
24 He that hateth dissembleth with his lips, but he layeth up deceit within him.
Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
25 When he speaketh fair, believe him not; for there are seven abominations in his heart.
Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
26 Though his hatred be concealed with deceit, his wickedness shall be revealed before the congregation.
Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
27 Whoso diggeth a pit shall fall therein; and he that rolleth a stone, it shall return upon him.
Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
28 A lying tongue hateth those that are crushed by it; and a flattering mouth worketh ruin.
Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
