Job 30
1 Bvt now they that are yonger then I, mocke me: yea, they whose fathers I haue refused to set with the dogges of my flockes.
Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
2 For whereto shoulde the strength of their handes haue serued mee, seeing age perished in them?
Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
3 For pouertie and famine they were solitary, fleeing into the wildernes, which is darke, desolate and waste.
Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
4 They cut vp nettels by the bushes, and the iuniper rootes was their meate.
Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
5 They were chased forth from among men: they shouted at them, as at a theefe.
He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
6 Therfore they dwelt in the clefts of riuers, in the holes of the earth and rockes.
He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
7 They roared among the bushes, and vnder the thistles they gathered themselues.
Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
8 They were the children of fooles and the children of villaines, which were more vile then the earth.
Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
9 And now am I their song, and I am their talke.
Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
10 They abhorre me, and flee farre from mee, and spare not to spit in my face.
He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.
11 Because that God hath loosed my corde and humbled mee, they haue loosed the bridle before me.
Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.
12 The youth rise vp at my right hand: they haue pusht my feete, and haue trode on me as on the paths of their destruction.
Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.
13 They haue destroyed my paths: they tooke pleasure at my calamitie, they had none helpe.
He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.
14 They came as a great breach of waters, and vnder this calamitie they come on heapes.
He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.
15 Feare is turned vpon mee: and they pursue my soule as the winde, and mine health passeth away as a cloude.
Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.
16 Therefore my soule is nowe powred out vpon me, and the dayes of affliction haue taken holde on me.
Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.
17 It pearceth my bones in the night, and my sinewes take no rest.
Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.
18 For the great vehemencie is my garment changed, which compasseth me about as the colar of my coate.
Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.
19 He hath cast me into the myre, and I am become like ashes and dust.
Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.
20 Whe I cry vnto thee, thou doest not heare me, neither regardest me, when I stand vp.
Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
21 Thou turnest thy selfe cruelly against me, and art enemie vnto mee with the strength of thine hand.
Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.
22 Thou takest me vp and causest mee to ride vpon the winde, and makest my strength to faile.
Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.
23 Surely I knowe that thou wilt bring mee to death, and to the house appoynted for all the liuing.
Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.
24 Doubtles none can stretch his hand vnto the graue, though they cry in his destruction.
Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
25 Did not I weepe with him that was in trouble? was not my soule in heauinesse for the poore?
Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
26 Yet when I looked for good, euill came vnto me: and when I waited for light, there came darkenesse.
Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
27 My bowels did boyle without rest: for the dayes of affliction are come vpon me.
Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
28 I went mourning without sunne: I stood vp in the congregation and cryed.
Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
29 I am a brother to the dragons, and a companion to the ostriches.
Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
30 My skinne is blacke vpon me, and my bones are burnt with heate.
Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.
31 Therefore mine harpe is turned to mourning, and mine organs into the voyce of them that weepe.
Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.
