Psalms 81
1 To the chief Musician. Upon the Gittith. [A Psalm] of Asaph. Sing ye joyously unto God our strength, shout aloud unto the God of Jacob;
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Raise a song, and sound the tambour, the pleasant harp with the lute.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Blow the trumpet at the new moon, at the set time, on our feast day:
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 For this is a statute for Israel, an ordinance of the God of Jacob;
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 He ordained it in Joseph [for] a testimony, when he went forth over the land of Egypt, [where] I heard a language that I knew not.
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 I removed his shoulder from the burden; his hands were freed from the basket.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 Thou calledst in trouble, and I delivered thee; I answered thee in the secret place of thunder; I proved thee at the waters of Meribah. (Selah)
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 Hear, my people, and I will testify unto thee; O Israel, if thou wouldest hearken unto me!
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 There shall no strange god be in thee, neither shalt thou worship any foreign god.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 I am Jehovah thy God, that brought thee up out of the land of Egypt: open thy mouth wide, and I will fill it.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 But my people hearkened not to my voice, and Israel would none of me.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 So I gave them up unto their own hearts' stubbornness: they walked after their own counsels.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 Oh that my people had hearkened unto me, that Israel had walked in my ways!
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 I would soon have subdued their enemies, and turned my hand against their adversaries.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 The haters of Jehovah would have come cringing unto him; but their time would have been for ever.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 And he would have fed them with the finest of wheat; yea, with honey out of the rock would I have satisfied thee.
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
