Psalms 109
1 To the chief Musician. Of David. A Psalm. O God of my praise, be not silent:
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 For the mouth of the wicked [man] and the mouth of deceit are opened against me: they have spoken against me with a lying tongue,
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 And with words of hatred have they encompassed me; and they fight against me without a cause.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 For my love they are mine adversaries; but I [give myself unto] prayer.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 And they have rewarded me evil for good, and hatred for my love.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Set a wicked [man] over him, and let [the] adversary stand at his right hand;
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 When he shall be judged, let him go out guilty, and let his prayer become sin;
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 Let his days be few, let another take his office;
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 Let his sons be fatherless, and his wife a widow;
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 Let his sons be vagabonds and beg, and let them seek [their bread] far from their desolate places;
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 Let the usurer cast the net over all that he hath, and let strangers despoil his labour;
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 Let there be none to extend kindness unto him, neither let there be any to favour his fatherless children;
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 Let his posterity be cut off; in the generation following let their name be blotted out:
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 Let the iniquity of his fathers be remembered with Jehovah, and let not the sin of his mother be blotted out;
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 Let them be before Jehovah continually, that he may cut off the memory of them from the earth:
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 Because he remembered not to shew kindness, but persecuted the afflicted and needy man, and the broken in heart, to slay him.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 And he loved cursing; so let it come unto him. And he delighted not in blessing; and let it be far from him.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 And he clothed himself with cursing like his vestment; so let it come into his bowels like water, and like oil into his bones;
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Let it be unto him as a garment with which he covereth himself, and for a girdle wherewith he is constantly girded.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 Let this be the reward of mine adversaries from Jehovah, and of them that speak evil against my soul.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 But do thou for me, Jehovah, Lord, for thy name's sake; because thy loving-kindness is good, deliver me:
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 For I am afflicted and needy, and my heart is wounded within me.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 I am gone like a shadow when it lengtheneth; I am tossed about like the locust;
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 My knees are failing through fasting, and my flesh hath lost its fatness;
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 And I am become a reproach unto them; [when] they look upon me they shake their heads.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Help me, Jehovah my God; save me according to thy loving-kindness:
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 That they may know that this is thy hand; that thou, Jehovah, hast done it.
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 Let them curse, but bless thou; when they rise up, let them be ashamed, and let thy servant rejoice.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Let mine adversaries be clothed with confusion, and let them cover themselves with their shame as with a mantle.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 I will greatly celebrate Jehovah with my mouth; yea, I will praise him among the multitude.
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 For he standeth at the right hand of the needy, to save him from those that judge his soul.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
