Luke 24
1 But on the morrow of the sabbath, very early indeed in the morning, they came to the tomb, bringing the aromatic spices which they had prepared.
Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,
2 And they found the stone rolled away from the sepulchre.
Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
3 And when they had entered they found not the body of the Lord Jesus.
Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
4 And it came to pass as they were in perplexity about it, that behold, two men suddenly stood by them in shining raiment.
Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.
5 And as they were filled with fear and bowed their faces to the ground, they said to them, Why seek ye the living one among the dead?
Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?
6 He is not here, but is risen: remember how he spoke to you, being yet in Galilee,
Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,
7 saying, The Son of man must be delivered up into the hands of sinners, and be crucified, and rise the third day.
Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
8 And they remembered his words;
Ja he muistivat hänen sanansa,
9 and, returning from the sepulchre, related all these things to the eleven and to all the rest.
Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.
10 Now it was Mary of Magdala, and Johanna, and Mary the [mother] of James, and the others with them, who told these things to the apostles.
Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti, ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
11 And their words appeared in their eyes as an idle tale, and they disbelieved them.
Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
12 But Peter, rising up, ran to the sepulchre, and stooping down he sees the linen clothes lying there alone, and went away home, wondering at what had happened.
Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.
13 And behold, two of them were going on the same day to a village distant sixty stadia from Jerusalem, called Emmaus;
Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
14 and they conversed with one another about all these things which had taken place.
Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
15 And it came to pass as they conversed and reasoned, that Jesus himself drawing nigh, went with them;
Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
16 but their eyes were holden so as not to know him.
Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
17 And he said to them, What discourses are these which pass between you as ye walk, and are downcast?
Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?
18 And one [of them], named Cleopas, answering said to him, Thou sojournest alone in Jerusalem, and dost not know what has taken place in it in these days?
Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
19 And he said to them, What things? And they said to him, The things concerning Jesus the Nazaraean, who was a prophet mighty in deed and word before God and all the people;
Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
20 and how the chief priests and our rulers delivered him up to [the] judgment of death and crucified him.
Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
21 But we had hoped that he was [the one] who is about to redeem Israel. But then, besides all these things, it is now, to-day, the third day since these things took place.
Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
22 And withal, certain women from amongst us astonished us, having been very early at the sepulchre,
Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,
23 and, not having found his body, came, saying that they also had seen a vision of angels, who say that he is living.
Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
24 And some of those with us went to the sepulchre, and found it so, as the women also had said, but him they saw not.
Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
25 And he said to them, O senseless and slow of heart to believe in all that the prophets have spoken!
Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
26 Ought not the Christ to have suffered these things and to enter into his glory?
Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
27 And having begun from Moses and from all the prophets, he interpreted to them in all the scriptures the things concerning himself.
Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.
28 And they drew near to the village where they were going, and he made as though he would go farther.
Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.
29 And they constrained him, saying, Stay with us, for it is toward evening and the day is declining. And he entered in to stay with them.
Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
30 And it came to pass as he was at table with them, having taken the bread, he blessed, and having broken it, gave it to them.
Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
31 And their eyes were opened, and they recognised him. And he disappeared from them.
Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.
32 And they said to one another, Was not our heart burning in us as he spoke to us on the way, [and] as he opened the scriptures to us?
Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
33 And rising up the same hour, they returned to Jerusalem. And they found the eleven, and those with them, gathered together,
Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
34 saying, The Lord is indeed risen and has appeared to Simon.
Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
35 And they related what [had happened] on the way, and how he was made known to them in the breaking of bread.
Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.
36 And as they were saying these things, he himself stood in their midst, and says to them, Peace [be] unto you.
Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
37 But they, being confounded and being frightened, supposed they beheld a spirit.
Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
38 And he said to them, Why are ye troubled? and why are thoughts rising in your hearts?
Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?
39 behold my hands and my feet, that it is I myself. Handle me and see, for a spirit has not flesh and bones as ye see me having.
Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
40 And having said this he shewed them his hands and his feet.
Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
41 But while they yet did not believe for joy, and were wondering, he said to them, Have ye anything here to eat?
Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
42 And they gave him part of a broiled fish and of a honeycomb;
Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.
43 and he took it and ate before them.
Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
44 And he said to them, These [are] the words which I spoke to you while I was yet with you, that all that is written concerning me in the law of Moses and prophets and psalms must be fulfilled.
Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
45 Then he opened their understanding to understand the scriptures,
Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
46 and said to them, Thus it is written, and thus it behoved the Christ to suffer, and to rise from among the dead the third day;
Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
47 and that repentance and remission of sins should be preached in his name to all the nations beginning at Jerusalem.
Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
48 And ye are witnesses of these things.
Mutta te olette näiden todistajat.
49 And behold, I send the promise of my Father upon you; but do ye remain in the city till ye be clothed with power from on high.
Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
50 And he led them out as far as Bethany, and having lifted up his hands, he blessed them.
Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
51 And it came to pass as he was blessing them, he was separated from them and was carried up into heaven.
Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.
52 And they, having done him homage, returned to Jerusalem with great joy,
Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,
53 and were continually in the temple praising and blessing God.
Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!
