Romans 10
1 Brothers, certainly the will of my heart, and my prayer to God, is for them unto salvation.
Veljet, minun sydämeni halu ja rukous on Jumalan tykö Israelin edestä, että he autuaaksi tulisivat.
2 For I offer testimony to them, that they have a zeal for God, but not according to knowledge.
Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.
3 For, being ignorant of the justice of God, and seeking to establish their own justice, they have not subjected themselves to the justice of God.
Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset:
4 For the end of the law, Christ, is unto justice for all who believe.
Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.
5 And Moses wrote, about the justice that is of the law, that the man who will have done justice shall live by justice.
Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän.
6 But the justice that is of faith speaks in this way: Do not say in your heart: “Who shall ascend into heaven?” (that is, to bring Christ down);
Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo näin: älä sano sydämessäs: kuka tahtoo astua ylös taivaasen? se on Kristusta tänne tuoda alas.
7 “Or who shall descend into the abyss?” (that is, to call back Christ from the dead). (Abyssos g12)
Eli kuka tahtoo astua alas syvyyteen: se on: Kristusta kuolleista jälleen tuoda? (Abyssos g12)
8 But what does Scripture say? “The word is near, in your mouth and in your heart.” This is the word of faith, which we are preaching.
Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.
9 For if you confess with your mouth the Lord Jesus, and if you believe in your heart that God has raised him up from the dead, you shall be saved.
Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;
10 For with the heart, we believe unto justice; but with the mouth, confession is unto salvation.
Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
11 For Scripture says: “All those who believe in him shall not be confounded.”
Sillä Raamattu sanoo: jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä häpiään tuleman.
12 For there is no distinction between Jew and Greek. For the same Lord is over all, richly in all who call upon him.
Ei ole yhtään eroitusta Juudalaisen ja Grekiläisen välillä; sillä yksi on kaikkein Herra, rikas kaikkein kohtaan, jotka häntä rukoilevat.
13 For all those who have called upon the name of the Lord shall be saved.
Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.
14 Then in what way will those who have not believed in him call upon him? Or in what way will those who have not heard of him believe in him? And in what way will they hear of him without preaching?
Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?
15 And truly, in what way will they preach, unless they have been sent, just as it has been written: “How beautiful are the feet of those who evangelize peace, of those who evangelize what is good!”
Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.
16 But not all are obedient to the Gospel. For Isaiah says: “Lord, who has believed our report?”
Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
17 Therefore, faith is from hearing, and hearing is through the Word of Christ.
Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
18 But I say: Have they not heard? For certainly: “Their sound has gone forth throughout all the earth, and their words unto the limits of the whole world.”
Mutta minä sanon: eikö he sitä ole kuulleet? Heidän äänensä tosin on lähtenyt kaikkeen maailmaan ja heidän sanansa maailman ääriin.
19 But I say: Has Israel not known? First, Moses says: “I will lead you into a rivalry with those who are not a nation; in the midst of a foolish nation, I will send you into wrath.”
Vaan minä sanon: eikös Israel tietänyt? Ensimäinen Moses sanoo: minä tahdon teitä yllyttää kateuteen sen kansan kautta, joka ei minun kansani ole, ja tyhmän kansan kautta tahdon minä teitä härsytellä.
20 And Isaiah dares to say: “I was discovered by those who were not seeking me. I appeared openly to those who were not asking about me.”
Mutta Jesaias on rohkia ja sanoo: minä olen niiltä löydetty, jotka ei minua etsineet, ja olen niille ilmaantunut, jotka ei minua kysyneet.
21 Then to Israel he says: “All day long I have stretched out my hands to a people who do not believe and who contradict me.”
Mutta Israelille hän sanoo: koko päivän olen minä käteni ojentanut tottelemattomalle ja vastahakoiselle kansalle.
