Psalms 81

1 Unto the end. For the wine and oil presses. A Psalm of Asaph himself. Exult before God our helper. Sing joyfully to the God of Jacob.

Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

2 Take up a psalm, and bring forth the timbrel: a pleasing Psalter with stringed instruments.

Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

3 Sound the trumpet at the new moon, on the noteworthy day of your solemnity,

Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

4 for it is a precept in Israel and a judgment for the God of Jacob.

Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

5 He set it as a testimony with Joseph, when he went out of the land of Egypt. He heard a tongue that he did not know.

Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

6 He turned the burdens away from his back. His hands had been a slave to baskets.

Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

7 You called upon me in tribulation, and I freed you. I heard you within the hidden tempest. I tested you with waters of contradiction.

Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)

8 My people, listen and I will call you to testify. If, O Israel, you will pay heed to me,

Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

9 then there will be no new god among you, nor will you adore a foreign god.

Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

10 For I am the Lord your God, who led you out of the land of Egypt. Widen your mouth, and I will fill it.

Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

11 But my people did not hear my voice, and Israel was not attentive to me.

Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

12 And so, I sent them away, according to the desires of their heart. They will go forth according to their own inventions.

Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

13 If my people had heard me, if Israel had walked in my ways,

Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

14 I would have humbled their enemies, as if it were nothing, and I would have sent my hand upon those who troubled them.

Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

15 The enemies of the Lord have lied to him, and their time will come, in every age.

Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

16 And he fed them from the fat of the grain, and he saturated them with honey from the rock.

Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.