Job 3
1 After this, Job opened his mouth and cursed his day,
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 and this is what he said:
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 May the day perish on which I was born, and the night, in which it was said, “A man has been conceived.”
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 May that day be turned into darkness, may God not seek it from above, and may light not illuminate it.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Let darkness and the shadow of death obscure it, let a fog overtake it, and let it be enveloped in bitterness.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 Let a whirlwind of darkness take hold of that night, let it not be counted in the days of the year, nor numbered in the months.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 May that night be alone and unworthy of praise.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 May they curse it, who curse the day, who are prepared to awaken a leviathan.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Let the stars be concealed with its darkness. Let it expect light, and not see it, nor the rising of the dawn in the East.
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 For it did not close the doors of the womb that bore me, nor take away evils from my eyes.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Why did I not die in the womb? Having left the womb, why did I not immediately perish?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Why was I received upon the knees? Why was I suckled at the breasts?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 For by now, I should have been sleeping silently, and taking rest in my sleep
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 with the kings and consuls of the earth, who build themselves solitudes,
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 either with princes, who possess gold and fill their houses with silver,
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 or, like a hidden miscarriage, I should not have continued, just like those who, being conceived, have not seen the light.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 There the impious cease from rebellion, and there the wearied in strength take rest.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 And at such times, having been bound together without difficulty, they have not heard the voice of the bailiff.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 The small and great are there, and the servant is free from his master.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Why is light given to the miserable, and life to those who are in bitterness of soul,
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 who expect death, and it does not arrive, like those who dig for treasure
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 and who rejoice greatly when they have found the grave,
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 to a man whose way is hidden and whom God has surrounded with darkness?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 Before I eat, I sigh; and like overflowing waters, so is my howl,
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 for the terror that I feared has happened to me, and so has the dread befallen me.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 Have I not remained hidden? Have I not kept silence? Have I not remained calm? Yet indignation has overcome me.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
