Job 10
1 My soul is weary of my life. I will release my words against myself. I will speak in the bitterness of my soul.
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 I will say to God: Do not be willing to condemn me. Reveal to me why you judge me this way.
minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Does it seem good to you, if you find fault with me and oppress me, the work of your own hands, and assist the counsel of the impious?
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Do you have bodily eyes? Or, just as man sees, will you see?
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 Are your days just like the days of man, and are your years as the times of humans,
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 so that you would inquire about my iniquity and examine my sin?
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 And you know that I have done nothing impious, yet there is no one who can deliver from your hand.
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 Your hands have made me and formed me all around, and, in this way, do you suddenly throw me away?
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Remember, I ask you, that you have fashioned me like clay, and you will reduce me to dust.
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Have you not extracted me like milk and curdled me like cheese?
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 You have clothed me with skin and flesh. You have put me together with bones and nerves.
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 You have assigned to me life and mercy, and your visitation has preserved my spirit.
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 Though you may conceal this in your heart, yet I know that you remember everything.
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 If I have sinned, and you have spared me for an hour, why do you not endure me to be clean from my iniquity?
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 And if I should be impious, woe to me, and if I should be just, I will not lift up my head, being drenched with affliction and misery.
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 And because of pride, you will seize me like a lioness, and having returned, you torment me to an extraordinary degree.
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 You renew your testimony against me, and you multiply your wrath against me, and these punishments make war within me.
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 Why did you lead me out of the womb? If only I had been consumed, so that no eye would ever see me!
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 I should have been as if I had not been: transferred from the womb to the tomb.
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Will not my few days be completed soon? Release me, therefore, so that I may lament my sorrows a little,
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 before I depart and return no more to a land that is dark and covered with the fog of death,
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 a land of misery and darkness, where the shadow of death, and nothing else but everlasting horror, dwells.
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
