Acts 13
1 Now there were, in the Church at Antioch, prophets and teachers, among whom were Barnabas, and Simon, who was called the Black, and Lucius of Cyrene, and Manahen, who was the foster brother of Herod the tetrarch, and Saul.
Mutta Antiokian seurakunnassa oli muutamia prophetaita ja opettajia, Barnabas ja Simeon, joka Nigeriksi kutsuttiin, ja Lukius Kyreniläinen, ja Manahen, joka Herodes tetrarkan kanssa kasvatettu oli, ja Saulus.
2 Now as they were ministering for the Lord and fasting, the Holy Spirit said to them: “Separate Saul and Barnabas for me, for the work for which I have selected them.”
Kuin siis nämät Herraa palvelivat ja paastosivat, sanoi Pyhä Henki: eroittakaat minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä heidät olen kutsunut.
3 Then, fasting and praying and imposing their hands upon them, they sent them away.
Ja kuin he olivat paastonneet ja rukoilleet, ja kätensä heidän päällensä panneet, päästivät he heidät menemään.
4 And having been sent by the Holy Spirit, they went to Seleucia. And from there they sailed to Cyprus.
Ja kuin he Pyhältä Hengeltä lähetetyt olivat, menivät he Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kypriin.
5 And when they had arrived at Salamis, they were preaching the Word of God in the synagogues of the Jews. And they also had John in the ministry.
Ja kuin he Salaminassa olivat, ilmoittivat he Jumalan sanan Juudalaisten synagogissa; ja heillä oli myös Johannes palveliana.
6 And when they had traveled throughout the entire island, even to Paphos, they found a certain man, a magician, a false prophet, a Jew, whose name was Bar-Jesu.
Ja kuin he sen luodon lävitse matkustaneet olivat hamaan Paphoon asti, löysivät he velhon, väärän prophetan, Juudalaisen, jonka nimi oli Barjesus,
7 And he was with the proconsul, Sergius Paulus, a prudent man. This man, summoning Barnabas and Saul, wanted to hear the Word of God.
Joka oli maaherran Sergius Pauluksen, toimellisen miehen kanssa. Se kutsui Barnabaan ja Sauluksen tykönsä, ja halusi kuulla Jumalan sanaa.
8 But Elymas the magician (for so his name is translated) stood against them, seeking to turn the proconsul away from the Faith.
Mutta heitä vastaan seisoi Elimas velho (sillä niin tulkitaan hänen nimensä) ja pyysi kääntää maaherraa pois uskosta.
9 Then Saul, who is also called Paul, having been filled with the Holy Spirit, looked intently at him,
Mutta Saulus (joka myös Paavaliksi kutsutaan, ) oli täynnä Pyhää Henkeä, katsoi hänen päällensä,
10 and he said: “So full of every deceit and of all falsehoods, son of the devil, enemy of all justice, you never cease to subvert the righteous ways of the Lord!
Ja sanoi: voi sinä perkeleen poika, täynnä kaikkea vilppiä ja petosta, ja kaiken vanhurskauden vihamies, et sinä lakkaa vääntelemästä Herran oikeita teitä.
11 And now, behold, the hand of the Lord is upon you. And you will be blinded, not seeing the sun for a length of time.” And immediately a fog and a darkness fell over him. And wandering around, he was seeking someone who might lead him by the hand.
Ja nyt katso, Herran käsi on sinun päälläs; ja sinun pitää sokiana oleman eikä näkemän aurinkoa hetkessä aikaa. Ja hänen päällensä lankesi kohta synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri, etsein kuka häntä kädestä taluttais.
12 Then the proconsul, when he had seen what was done, believed, being in wonder over the doctrine of the Lord.
Kuin maaherra näki, mitä tapahtui, uskoi hän ja ihmetteli Herran opetusta.
13 And when Paul and those who were with him had sailed from Paphos, they arrived at Perga in Pamphylia. Then John departed from them and returned to Jerusalem.
Mutta kuin Paavali ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, Paphosta purjehtivat, tulivat he Pamphilian Pergeen; mutta Johannes erkani heistä ja palasi Jerusalemiin.
14 Yet truly, they, traveling on from Perga, arrived at Antioch in Pisidia. And upon entering the synagogue on the Sabbath day, they sat down.
Mutta he vaelsivat Pergestä ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja menivät sabbatina synagogaan, ja istuivat.
15 Then, after the reading from the Law and the Prophets, the leaders of the synagogue sent to them, saying: “Noble brothers, if there is in you any word of exhortation to the people, speak.”
Ja sitte kuin laki ja prophetat olivat luetut, lähettivät synagogan päämiehet heidän tykönsä, sanoen: miehet, rakkaat veljet, onko teillä mitään kansaa neuvomista, niin sanokaat.
16 Then Paul, rising up and motioning for silence with his hand, said: “Men of Israel and you who fear God, listen closely.
Niin Paavali nousi ja viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja sanoi: Israelin miehet, ja jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaat.
17 The God of the people of Israel chose our fathers, and exalted the people, when they were settlers in the land of Egypt. And with an exalted arm, he led them away from there.
Tämän kansan, Israelin, Jumala valitsi meidän isämme, ja korotti tämän kansan, muukalaisena ollessa Egyptin maalla, ja toi heidät sieltä ulos korkialla käsivarrella,
18 And throughout a time of forty years, he endured their behavior in the desert.
Ja kärsi heidän tapojansa korvessa lähes neljäkymmentä ajastaikaa.
19 And by destroying seven nations in the land of Canaan, he divided their land among them by lot,
Ja perätti kadotti Kanaanin maalla seitsemän kansaa, ja arvalla jakoi heille niiden maan.
20 after about four hundred and fifty years. And after these things, he gave them judges, even until the prophet Samuel.
Ja sitte lähes neljäsataa ja viisikymmentä ajastaikaa antoi hän heille tuomarit, Samuel prophetaan asti.
21 And later on, they petitioned for a king. And God gave them Saul, the son of Kish, a man from the tribe of Benjamin, for forty years.
Ja he pyysivät sitte kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, miehen Benjaminin suvusta, neljäksikymmeneksi vuodeksi.
22 And having removed him, he raised up for them king David. And offering testimony about him, he said, ‘I have found David, the son of Jesse, to be a man according to my own heart, who will accomplish all that I will.’
Ja kuin hän oli sen pannut pois, herätti hän Davidin heidän kuninkaaksensa, josta hän myös todisti ja sanoi: minä löysin Davidin, Jessen pojan, miehen minun sydämeni jälkeen, joka on kaikki minun tahtoni tekevä.
23 From his offspring, according to the Promise, God has brought Jesus the Savior to Israel.
Tämän siemenestä on Jumala lupauksensa perään herättänyt Jesuksen Israelille Vapahtajaksi,
24 John was preaching, before the face of his advent, a baptism of repentance to all the people of Israel.
Niinkuin Johannes saarnasi hänen tulemisensa edellä kaikelle Israelin kansalle parannuksen kastetta.
25 Then, when John completed his course, he was saying: ‘I am not the one you consider me to be. For behold, one arrives after me, the shoes of whose feet I am not worthy to loosen.’
Mutta kuin Johannes juoksun täyttänyt oli, sanoi hän: kenenkä te luulette minun olevan? En minä se ole, mutta katso, hän tulee minun jälkeeni, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen jaloista riisumaan.
26 Noble brothers, sons of the stock of Abraham, and those among you who fear God, it is to you the Word of this salvation has been sent.
Miehet, rakkaat veljet, Abrahamin suvun lapset, ja jotka teissä ovat Jumalaa pelkääväiset, teille on tämän autuuden sana lähetetty.
27 For those who were living in Jerusalem, and its rulers, heeding neither him, nor the voices of the Prophets that are read on every Sabbath, fulfilled these by judging him.
Sillä Jerusalemin asuvaiset ja heidän ylimmäisensä, ettei he tätä tunteneet, ovat he myös prophetain äänet, joita kunakin sabbatina luetaan, tuomitessansa täyttäneet.
28 And although they found no case for death against him, they petitioned Pilate, so that they might put him to death.
Ja vaikka ei he yhtään kuoleman syytä löytäneet, anoivat he kuitenkin Pilatukselta, että hän piti tapettaman.
29 And when they had fulfilled everything that had been written about him, taking him down from the tree, they placed him in a tomb.
Ja kuin he kaikki olivat täyttäneet, mitä hänestä kirjoitettu oli, ottivat he hänen puun päältä ja panivat hautaan.
30 Yet truly, God raised him up from the dead on the third day.
Mutta Jumala herätti hänen kuolleista.
31 And he was seen for many days by those who went up with him from Galilee to Jerusalem, who even now are his witnesses to the people.
Ja hän on monta päivää niiltä nähty, jotka hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin olivat menneet ylös, jotka ovat hänen todistajansa kansan edessä.
32 And we are announcing to you that the Promise, which was made to our fathers,
Ja me ilmoitamme myös teille sen lupauksen, joka isille luvattiin, että Jumala on sen meille heidän lapsillensa täyttänyt, herättäin Jesuksen.
33 has been fulfilled by God for our children by raising up Jesus, just as it has been written in the second Psalm also: ‘You are my Son. This day I have begotten you.’
Niinkuin toisessa psalmissa kirjoitettu on: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
34 Now, since he raised him from the dead, so as to no longer return to corruption, he has said this: ‘I will give to you the holy things of David, the faithful one.’
Mutta siitä, että hän hänen kuolleista herätti, eikä silleen tule turmelukseen, sanoi hän näin: minä tahdon teille antaa ne lujat Davidin armot.
35 And also then, in another place, he says: ‘You will not allow your Holy One to see corruption.’
Sentähden hän myös sanoo toisessa paikassa: et sinä salli sinun Pyhäs turmelusta näkevän.
36 For David, when he had ministered to his generation in accordance with the will of God, fell asleep, and he was placed next to his fathers, and he saw corruption.
Sillä David, kuin hän ajallansa oli Jumalan tahtoa palvellut, nukkui, ja pantiin isäinsä tykö, ja näki turmeluksen.
37 Yet truly, he whom God has raised from the dead has not seen corruption.
Mutta se, jonka Jumala herätti, ei ole nähnyt turmelusta.
38 Therefore, let it be known to you, noble brothers, that through him is announced to you remission from sins and from everything by which you were not able to be justified in the law of Moses.
Sentähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet, että teille tämän kautta ilmoitetaan syntein anteeksi antamus:
39 In him, all who believe are justified.
Ja kaikista niistä, joista ette voineet Moseksen lain kautta vanhurskaaksi tulla, tämän kautta jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi.
40 Therefore, be careful, lest what was said by the Prophets may overwhelm you:
Katsokaat siis, ettei teidän päällenne se tule, mitä prophetain kautta sanottu on:
41 ‘You despisers! Look, and wonder, and be scattered! For I am working a deed in your days, a deed which you would not believe, even if someone were to explain it to you.’”
Katsokaat, te ylönkatsojat, ja ihmetelkäät ja hukkukaat; sillä minä teen yhden työn teidän aikananne, sen työn, jota ei teidän pidä uskoman, jos joku sanois teille.
42 Then, as they were departing, they asked them if, on the following Sabbath, they might speak these words to them.
Kuin Juudalaiset synagogasta läksivät, rukoilivat pakanat, että sabbatin välissä heille niitä sanoja puhuttaisiin.
43 And when the synagogue had been dismissed, many among the Jews and the new worshipers were following Paul and Barnabas. And they, speaking to them, persuaded them to continue in the grace of God.
Ja kuin synagogan joukko erkani, seurasi monta Juudalaista ja myös monta jumalista uutta Juudalaista Paavalia ja Barnabasta, jotka heille puhuivat, ja heitä neuvoivat Jumalan armossa pysymään.
44 Yet truly, on the following Sabbath, nearly the entire city came together to hear the Word of God.
Mutta sitte lähimmäisenä lepopäivänä kokoontui lähes kaikki kaupunki Jumalan sanaa kuulemaan.
45 Then the Jews, seeing the crowds, were filled with envy, and they, blaspheming, contradicted the things that were being said by Paul.
Kuin Juudalaiset näkivät kansan, täytettiin he kateudesta, ja sanoivat vastaan niitä, mitä Paavalilta sanoittiin, sanoen vastaan ja pilkaten.
46 Then Paul and Barnabas said firmly: “It was necessary to speak the Word of God first to you. But because you reject it, and so judge yourselves unworthy of eternal life, behold, we turn to the Gentiles. (aiōnios g166)
Niin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkiasti ja sanoivat: teille piti ensin Jumalan sanaa puhuttaman; vaan että te sen hylkäätte ja luette itsenne mahdottomaksi ijankaikkiseen elämään, katso, niinme käännymme pakanain tykö. (aiōnios g166)
47 For so has the Lord instructed us: ‘I have set you as a light to the Gentiles, so that you may bring salvation to the ends of the earth.’”
Sillä niin on Herra meitä käskenyt: minä panin sinun pakanain valkeudeksi, ettäs olisit autuus, maan ääriin asti.
48 Then the Gentiles, upon hearing this, were gladdened, and they were glorifying the Word of the Lord. And as many as believed were preordained to eternal life. (aiōnios g166)
Ja kuin pakanat sen kuulivat, iloitsivat he ja kunnioittivat Herran sanaa; ja niin monta uskoi, kuin ijankaikkiseen elämään säädetty oli. (aiōnios g166)
49 Now the word of the Lord was disseminated throughout the entire region.
Ja Herran sana leveni kaikkeen siihen maakuntaan.
50 But the Jews incited some devout and honest women, and the leaders of the city. And they stirred up a persecution against Paul and Barnabas. And they drove them away from their parts.
Mutta Juudalaiset yllyttivät jumalisia ja kunniallisia vaimoja, niin myös kaupungin ylimmäisiä, ja kehoittivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan; ja he sysäsivät heidät ulos maansa ääristä.
51 But they, shaking the dust from their feet against them, went on to Iconium.
Mutta he pudistivat tomun jaloistansa heidän päällensä, ja tulivat Ikonioon.
52 The disciples were likewise filled with gladness and with the Holy Spirit.
Niin opetuslapset täytettiin ilolla ja Pyhällä Hengellä.
