2 Corinthians 1
1 Paul, an Apostle of Jesus Christ by the will of God, and Timothy, a brother, to the church of God which is at Corinth, with all the saints who are in all of Achaia:
Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, ja Timoteus veli, Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, ja kaikille pyhille, jotka koko Akajassa ovat:
2 Grace and peace to you from God our Father and from the Lord Jesus Christ.
Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!
3 Blessed be the God and Father of our Lord Jesus Christ, the Father of mercies and the God of all consolation.
Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala!
4 He consoles us in all our tribulation, so that we too may be able to console those who are in any kind of distress, through the exhortation by which we also are being exhorted by God.
Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä lohduttaa.
5 For just as the Passion of Christ abounds in us, so also, through Christ, does our consolation abound.
Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.
6 So, if we are in tribulation, it is for your exhortation and salvation, or if we are in consolation, it is for your consolation, or if we are exhorted, it is for your exhortation and salvation, which results in the patient endurance of the same passion which we also endure.
Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi, joka vaikuttaa niiden vaivain kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli jos meitä lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meidän toivomme on vahva teistä:
7 So may our hope for you be made firm, knowing that, just as you are participants in the suffering, so also shall you be participants in the consolation.
Että me tiedämme, että niinkuin te olette kärsimisessä osalliset, niin te myös tulette lohdutuksesta osalliseksi.
8 For we do not want you to be ignorant, brothers, about our tribulation, which happened to us in Asia. For we were weighed down beyond measure, beyond our strength, so that we became weary, even of life itself.
Sillä emme tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, meidän vaivaamme, joka meille Asiassa tapahtui: että me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse meidän voimamme, niin että me jo meidän hengestämme epäilimme.
9 But we had within ourselves the response to death, so that we would not have faith in ourselves, but in God, who raises the dead.
Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman, ettei meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman, vaan Jumalan päälle, joka kuolleetkin herättää,
10 He has rescued us, and he is rescuing us, from great peril. In him, we hope that he will continue to rescue us.
Joka meitä niin suuresta kuolemasta päästi ja päästää; ja me turvaamme hänen päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,
11 And you are assisting, with your prayers for us, so that from many persons, by that which is a gift in us, thanks may be given through many persons, because of us.
Ynnä myös teidän rukoustenne avulla meidän edestämme, että meidän tähtemme, siitä lahjasta, joka meille annettu on, pitäis monelta ihmiseltä kiitos tehtämän.
12 For our glory is this: the testimony of our conscience, which is found in simplicity of heart and in sincerity toward God. And it is not with worldly wisdom, but in the grace of God, that we have conversed with this world, and more abundantly toward you.
Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus, että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.
13 For we write nothing else to you other than what you have read and understood. And I hope that you will continue to understand, even unto the end.
Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.
14 And just as you have acknowledged us in our role, that we are your glory, so also you are ours, unto the day of our Lord Jesus Christ.
Niinkuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me olemme teidän kerskaamisenne, niinkuin tekin meidän kerskauksemme Herran Jesuksen päivänä olette.
15 And with this confidence, I wanted to come to you sooner, so that you might have a second grace,
Ja senkaltaisella uskalluksella tahdoin minä ennen tulla teidän tykönne, että te toisen kerran olisitte saaneet minulta jonkun hyvän työn,
16 and through you to pass into Macedonia, and to return to you again from Macedonia, and so be led by you on my way to Judea.
Ja minä olisin vaeltanut teidän kauttanne Makedoniaan, ja Makedoniasta teidän tykönne takaperin tullut, ja niin teiltä Juudeaan johdatetuksi.
17 Then, although I had intended this, did I act lightly? Or in the things that I consider, do I consider according to the flesh, so that there would be, with me, both Yes and No?
Koska minä tätä ajattelin, lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli ovatko minun aivoitukseni, joita minä aivon, lihalliset? että minun tykönäni olis niin, niin, ja ei, ei.
18 But God is faithful, so our word, which was set before you, was not, in him, both Yes and No.
Mutta Jumala on vakaa, ettei meidän puheemme ole teille niin ja ei ollut.
19 For the Son of God, Jesus Christ, who was preached among you through us, through myself and Sylvanus and Timothy, was not Yes, and No; but was simply Yes in him.
Sillä Jumalan Poika, Jesus Kristus, joka teidän seassanne meiltä saarnattu on, nimittäin minulta ja Silvanukselta ja Timoteukselta, ei ollut niin ja ei, vaan oli hänessä niin.
20 For whatever promises are of God are, in him, Yes. For this reason, too, through him: Amen to God for our glory.
Sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin hänessä ja ovat amen hänessä, Jumalan kunniaksi meidän kauttamme.
21 Now the One who confirms us with you in Christ, and who has anointed us, is God.
Mutta Jumala on se, joka meitä teidän kanssanne Kristuksessa vahvistaa, ja on meitä voidellut,
22 And he has sealed us, and he has placed the pledge of the Spirit in our hearts.
Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme.
23 But I call God as a witness to my soul, that I was lenient with you, in that I did not return to Corinth:
Mutta minä ruokoilen Jumalaa todistajaksi sieluni päälle, että minä olen säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon tullut.
24 not because we have dominion over your faith, but because we are assistants of your joy. For by faith you stand.
Ei niin, että me hallitsisimme teidän uskoanne, vaan me olemme auttajat teidän iloonne, sillä te seisotte uskossa.
